Mie­li­pi­de­kir­joit­ta­ja Han­nu Krei­vi­lä ot­taa te­rä­väs­ti kan­taa suo­ma­lai­sen ny­ky­kou­lun mei­nin­kiin (V-SS 11.5.). Ole­tet­ta­vas­ti moni en­ti­sai­ko­jen kou­lu­lai­nen peu­kut­taa mie­li­pi­de­kir­joit­ta­jan aja­tuk­sil­le muis­tel­les­saan omia pul­pet­ti­ai­ko­jaan. Moni ny­ky­las­ten van­hem­mis­ta on to­den­nä­köi­ses­ti kir­joit­ta­jan kans­sa sa­maa miel­tä.

Jot­kut saat­ta­vat vie­lä muis­taa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti sen men­nei­den vuo­si­kym­men­ten ku­ri­tus­ta­van, kun opet­ta­ja löi nis­ku­roi­vaa op­pi­las­ta kart­ta­ke­pil­lä sor­mil­le. Täs­tä tuli lie­ven­nyk­siä muun mu­as­sa näin: nurk­kaan sei­so­maan, käy­tä­väl­le rau­hoit­tu­maan tai pu­hut­te­luun reh­to­rin kans­li­aan.

Maa­il­ma muut­tuu, jo­ten hen­ki­lö­koh­tais­ten muis­to­jen kai­ve­lu ei vält­tä­mät­tä ole ko­vin­kaan he­del­mäl­lis­tä ny­ky­päi­vän kou­lu­kes­kus­te­lus­sa. Jos ja kun taan­noin oli yli 30 op­pi­laan ryh­miä jo yk­kös­luo­kal­la, niin tuo­ta ei tie­ten­kään pidä ot­taa ta­voit­teek­si, vaik­ka kuin­ka kun­nat voi­si­vat sääs­tää ryh­mä­ko­ko­ja suu­ren­ta­mal­la.

It­se ku­kin saat­taa ol­la omas­ta mie­les­tään jon­kin sor­tin kou­lu­a­si­an­tun­ti­ja sil­lä pe­rus­teel­la, et­tä ai­koi­naan on opi­nah­jon ovia avat­tu vuo­si­tol­kul­la. Tämä ei kui­ten­kaan luo poh­jaa sil­le, et­tä ny­kyi­ses­tä ope­tus­toi­min­nas­ta oli­si va­raa lau­koa tiuk­ko­ja mie­li­pi­tei­tä.

Kou­lun ja ko­din yh­teis­työ on var­mas­ti tii­viim­pää kuin jos­kus taan­noin. Tämä on tie­ten­kin hyvä asia, vaik­ka tä­hän­kin saat­taa liit­tyä pul­mia. Eh­kä nyt van­hem­mil­la on hin­kua ai­em­paa ha­na­kam­min puut­tua ope­tus­työ­hön, jos­ta kui­ten­kin alan am­mat­ti­lai­set vas­taa­vat.

Kiel­tä­mät­tä jos­kus kou­lu­maa­il­mas­ta tih­kuu ou­to­ja vies­te­jä. Hil­jat­tain on pyö­ri­tel­ty ky­sy­mys­tä sii­tä, voi­ko kou­lu ra­joit­taa op­pi­lai­den kän­ny­köi­den käyt­töä. Ar­ki­jär­ki to­te­aa, et­tä il­man muu­ta voi. Sen pi­täi­si ol­la täy­sin sel­vää, et­tei op­pi­tun­nin ai­ka­na räp­lä­tä pu­he­lin­ta. Myös vä­li­tun­nil­la pi­täi­si ol­la muu­ta te­ke­mis­tä. Lap­si tai nuo­ri ei ti­pah­da maa­il­man­me­non rat­tail­ta, jos kän­nyk­kä on muu­ta­man tun­nin pois­sa kä­des­tä.

Toi­nen asia on ku­rin­pi­to. Eh­kä täs­sä opet­ta­jien työ­ka­lu­pa­kis­ta on vie­ty lii­kaa vä­li­nei­tä.

Vesa Pent­ti­lä