Mus­ti­kan sato voi ol­la hy­vi­nä vuo­si­na par­hail­la pai­koil­la jopa 300 ki­log­ram­maa heh­taa­ria koh­ti, ker­too Luon­non­va­ra­kes­kus (Luke). Se te­kee pyö­re­äs­ti 43 äm­pä­ril­lis­tä si­nis­tä saa­lis­ta.

Näin hur­jiin lu­ke­miin met­siä tal­lus­ta­va sun­nun­tai­mar­jas­ta­ja har­vem­min pää­see, tus­kin ai­na­kaan tänä vuon­na. Kyl­mä al­ku­ke­sä hei­ken­si mus­ti­kan pö­lyt­ty­mis­tä, ja kui­vuus vai­va­si.

Sil­ti met­säs­sä al­kaa jo väik­kyä si­nis­tä, ja pian mus­tik­ka kyp­syy. Mus­ti­kan mää­rä voi vaih­del­la pai­koi­tel­len run­saas­ti­kin, jo­ten laa­jem­pi kul­jes­ke­lu kan­nat­taa.

Kaik­kein malt­ta­mat­to­min on en­sim­mäi­sen mus­tik­ka­pii­raan­sa jo pais­tel­lut, mut­ta pa­ras ke­ruu­ai­ka pää­see aluil­leen vas­ta hei­nä­kuun lop­pu­puo­lel­la. Sii­hen kan­nat­taa odo­tel­la, sil­lä muu­toin tu­lee na­pan­neek­si poi­mu­riin­sa raa­ki­leet­kin. Mus­ti­kan maku ja hy­vää te­ke­vät omi­nai­suu­det ovat par­haim­mil­laan täy­sin kyp­sä­nä.

Kii­re ei pi­täi­si ol­la ai­na­kaan sii­nä pe­los­sa, et­tä muu­ten mar­jat lop­pu­vat. Koko Suo­men mit­ta­kaa­vas­sa vain kym­me­nen pro­sent­tia mar­jois­ta poi­mi­taan tal­teen.

Suo­mes­sa jo­kai­nen hen­ki­lö saa kul­kea met­siä ja poi­mia mar­jo­ja va­paas­ti omaan käyt­töön­sä tai myyn­tiin. Jo­kai­se­noi­keu­det, jot­ka ai­em­min tun­net­tiin ni­mel­lä jo­ka­mie­he­noi­keu­det, an­ta­vat oi­keu­den mar­jas­tuk­seen niil­le­kin, jot­ka ei­vät omaa met­sää omis­ta.

Hie­no­tun­tei­suus kuu­luu tie­tys­ti asi­aan, ja pi­ha­pii­rei­hin ku­kaan tus­kin ek­syy. Pi­ha­pii­rik­si voi met­sän lai­dan asu­kas kui­ten­kin ko­kea hie­man pi­dem­män­kin ki­ven­hei­ton kaa­ren. Jos joka ta­pauk­ses­sa kul­kee mar­jaan au­tol­la, var­min­ta on jat­kaa sa­man tien sy­vem­mäl­le met­sään met­sä­tei­tä pit­kin.

Mus­ti­kan kau­pal­li­nen käyt­tö on Suo­mes­sa suh­teel­li­sen pien­tä. Lu­ken mu­kaan ai­no­as­taan nel­jä­so­sa ko­ko­nais­poi­min­nas­ta pää­tyy myyn­tiin. Mi­kä­li ke­rää­jä myy mar­jat it­se sel­lai­se­naan, il­man jat­ko­ja­los­tus­ta tai eri­tyis­tä myyn­ti­paik­kaa, sen voi teh­dä ve­ro­va­paas­ti.

Hi­mo­poi­mi­ja lah­joit­taa yli­mää­räi­set mar­jan­sa iäk­käil­le su­ku­lai­sil­le tai muil­le, jot­ka met­sään ei­vät it­se pää­se kul­ke­maan. Suu mar­jois­ta ma­ke­ak­si so­pii ol­la jo­kai­sen suo­ma­lai­sen oi­keus.

Saa­ra Huo­vi­nen