Eläkkeelle siirtyneillä kuntajohtajilla on toisinaan hinkua lähteä paikalliseen päätöksentekoon luottamushenkilöinä. Jo vuosia sitten Vakan levikkialueella pitkän työuransa päättänyt kunnan ykkösviranhaltija totesi lähtöhaastattelussa jotenkin näin: entisen kuntajohtajan lähdöstä paikallispolitiikkaan ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.
Lausunto saattoi olla hieman kärjistetty, mutta tosiasia lienee se, että joskus kuntajohtajan roolin vaihtuminen luottamustehtävän hoitoon ei ole täysin kivuttomasti sujunut. Ex-kyläpäällikkö saattaa olla etenkin pikkukunnissa niin tunnettu henkilö, että kuntavaaleissa ääniä ropisee.
Jos äänivyöry tuottaa kunnan luottamushenkilöorganisaatiossa johtavan aseman, niin tilanne voi muuttua kinkkiseksi: toimiiko tosiasiallisena viranhaltijakärkenä uusi kuntajohtaja vai eläkepäivillä luottamustehtävissä kenties hyvinkin merkittävään asemaan kivunnut entinen johtaja?
Vakan alueella on parhaillaan vireillä kaksikin tapausta luottamustehtävän ja viranhoidon vaihto-operaatiosta. Jo nyt on varmaa, että Vehmaan kunnanhallitusta luotsannut Anna Kaskinen (kesk.) siirtyy runsaan viikon kuluttua johtamaan kotikuntaansa. Tosin Kaskinen on ehtinyt hankkia kokemusta myös johtavan viranhaltijan työstä Taivassalon rehtorina ja sivistystoimenjohtajana.
Varsinais-Suomen maakuntajohtajan tehtävistä hiljattain eläkkeelle jäänyt maskulainen Kari Häkämies (kok.) on näillä näkymillä lähdössä ehdokkaaksi kevään aluevaaleihin. Kovin uskaliasta vedonlyöntiä ei tarvitse harrastaa, jos ennustaa, että Häkämies harppaa aluevaltuustoon varsin muhkealla äänisaaliilla. Kokemusta miehellä piisaa: ennen maakuntajohtajuutta hän on toiminut muun muassa kansanedustajana, pariin otteeseen ministerinä ja erikokoisten kuntien johtajana.
Tuskin monipuolisesta päätöskokemuksesta on kenellekään haittaa luottamus- tai virkatehtävien hoidossa. Fiksut vaikuttajat osaavat toimia sortumatta roolien sekoittumiseen.
Vesa Penttilä