Ky­lä­kou­luis­ta on saa­tu lu­kea pää­o­sin ne­ga­tii­vi­sia lak­kaut­ta­mi­sot­si­koi­ta, mut­ta päin­vas­tai­si­a­kin esi­merk­ke­jä on.

Vii­me tors­tai­na (28.10.) Vak­ka esit­te­li lu­kui­sien ku­vien kera Vel­ku­an uu­den kou­lun, joka otet­tiin käyt­töön syys­lo­man jäl­keen.

Hir­si­run­koi­sen kou­lun tun­nel­ma on jo ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lien­kin an­si­os­ta mo­nel­la ta­val­la läm­min, mut­ta eri­tyi­ses­ti ilah­dut­taa se, mi­ten pal­jon siel­lä on an­net­tu si­sus­tuk­ses­sa nä­kyä pai­kal­lis­ten puu­sep­pien kä­den­jäl­ki. Jä­me­rä täys­pui­nen pöy­tä, lam­pai­den ja hir­ven mal­li­set kir­ja­hyl­lyt ja luil­la ko­ris­tel­tu mo­bi­le tuo­vat luon­toa si­säl­le.

Ja tu­lee se luon­to si­säl­le muu­ten­kin. Har­vas­sa kou­lus­sa on ruo­ka­las­sa te­ras­sia, jos­ta au­ke­aa nä­kö­a­la män­ty­jen kat­vees­ta kir­kol­le. Tai mai­se­ma­luok­kaa, jon­ka ik­ku­nas­ta pil­kot­taa meri.

Vel­ku­an kou­lu on yh­te­näis­kou­lu, eli siel­lä opis­kel­laan esi­kou­lus­ta yh­dek­sän­teen luok­kaan. Kou­luun tul­laan laa­jal­ta alu­eel­ta, Pal­van li­säk­si muis­ta Vel­ku­an saa­ris­ta sekä man­te­reen puo­lel­ta Li­von­saa­res­ta as­ti.

Op­pi­lai­ta oli tou­ko­kuus­sa edel­lis­tä leh­ti­jut­tua teh­des­sä 57, ja täl­lä het­kel­lä pe­rä­ti 61, mikä on ny­ky­vuo­si­kym­me­nien en­nä­tys. Tur­haan ei Naan­ta­li siis saa­ris­to­kou­luun pa­nos­ta­nut. 1200 ne­li­ön kou­lu kus­tan­si run­saat kol­me mil­joo­naa eu­roa.

Vai­kea sil­ti sa­noa, on­ko op­pi­las­mää­rä läh­te­nyt nou­suun sik­si et­tä alu­eel­la on hie­no kou­lu, vai sat­tu­mal­ta muu­ten vain juu­ri nyt.

Kou­lun ti­lat on suun­ni­tel­tu niin, et­tä ne toi­mi­si­vat mah­dol­li­sim­man hy­vin myös asuk­kai­den il­ta­käy­tös­sä.

Vel­ku­an kou­lu tu­lee ole­maan en­si ke­sä­nä asun­to­mes­su­jen etä­koh­tee­na, ja kyl­lä kan­nat­taa los­si­mat­ka Pal­van saa­reen teh­dä. Myös kun­nal­lis­päät­tä­jien sel­lai­sis­ta kun­nis­ta, jois­sa ky­lä­kou­lu­jen tu­le­vai­suut­ta päh­käil­lään.

Esi­merk­kiä kel­paa ot­taa, mut­ta va­rauk­sel­la: pi­tää muis­taa, et­tä saa­ris­tos­sa myös asuk­kai­den luon­teen­laa­tu on oman­lai­sen­sa. Se mikä toi­mii saa­res­sa, ei vält­tä­mät­tä toi­mi kui­van maan asuk­kai­den kes­kuu­des­sa, el­lei myös asen­tei­ta muu­te­ta po­si­tii­vi­sem­mak­si, jous­ta­vam­mak­si ja yh­tei­söl­li­sem­mäk­si.

Sari Hon­ka­sa­lo