Vii­me ke­sän kun­ta­vaa­leis­ta on tovi vie­räh­tä­nyt. Huu­man jat­keek­si saa­tiin tam­mi­kuus­sa alu­e­vaa­lit, jois­sa ää­nes­ty­sak­tii­vi­suu­den hä­pe­äa­la­ra­ja jäi val­ta­kun­nal­li­ses­ti reip­paas­ti al­le 50 pro­sen­tin. Heti pi­tää top­puu­tel­la: ää­nes­tys­tu­los ei ole kos­kaan vää­rä, vaik­ka iso osa kan­sa­lai­sis­ta jäi soh­val­le ma­koi­le­maan.

Hel­mi­kuun alus­sa Nou­si­ais­ten kun­nan hal­lin­to­joh­ta­ja­na aloit­ta­nut Noo­ra Nie­mi­nen ot­taa haas­tat­te­lus­sa (V-SS 8.2.) si­vu­lau­sees­saan esil­le mie­len­kiin­toi­sen aja­tuk­sen: tar­vi­taan­ko pie­nis­sä kun­nis­sa lain­kaan puo­lu­e­po­li­tiik­kaa? Tätä so­pii miet­tiä il­man en­nak­ko­luu­lo­ja. To­sin puo­lu­e­lis­to­jen häi­vyt­tä­mi­nen saat­tai­si en­ti­ses­tään lai­men­taa in­toa läh­teä pu­dot­ta­maan ää­nes­tys­lap­pua uur­naan. Il­mei­ses­ti moni ää­nes­tää myös kun­ta­vaa­leis­sa oman puo­lu­e­va­kau­muk­sen­sa pe­rus­teel­la niin, et­tei­vät kan­na­no­tot pai­kal­li­siin asi­oi­hin juu­ri pää­tök­ses­sä pai­na.

Kun Lemu oli taan­noin it­se­näi­nen kun­ta ja kun pää­tök­sen­te­ko oli hy­vin so­pui­saa, niin jois­sa­kin pu­heis­sa let­kau­tel­tiin aa­te­suun­nat ylit­tä­väs­tä Lemu-puo­lu­ees­ta. Tämä tai­si ol­la osit­tain huu­mo­ri­pu­het­ta, mut­ta kyl­lä sil­lä saat­toi oli ka­tet­ta, kun muis­taa, mil­lä ta­val­la edes­men­nees­sä Le­mun kun­nas­sa yk­si­tuu­mai­ses­ti pää­tök­siä teh­tiin.

Pie­nis­sä kun­nis­sa puo­lu­e­po­li­tiik­ka ei juu­ri näy. Ote­taan esi­merk­ki­ta­pauk­sek­si Nou­si­ais­ten ta­pah­tu­mat vii­me kun­ta­vaa­lien jäl­keen. Sa­maan tek­ni­seen vaa­li­lii­toon mah­tui­vat ko­koo­mus, pe­rus­suo­ma­lai­set, va­sem­mis­to­liit­to ja so­si­a­li­de­mok­raa­tit sekä ta­val­laan myös il­man val­tuus­to­paik­kaa jää­neet kris­til­lis­de­mok­raa­tit. Kyse oli vain tek­ni­ses­tä kim­pas­ta, mut­ta sil­ti yh­tei­nen tah­to löy­tyi po­liit­ti­sis­ta ää­ri­päis­tä, jos pe­rin­teis­tä ja­koa oi­keis­toon ja va­sem­mis­toon ha­lu­taan yl­lä­pi­tää.

Voi­ma­kas­ta puo­lu­e­po­li­ti­koin­tia oli­si vai­kea ku­vi­tel­la pik­ku­kun­tien pai­kal­li­seen pää­tök­sen­te­koon. Jos ja kun toi­si­naan eri­mie­li­syyt­tä syn­tyy, niin tus­kin pe­rus­te­lu­ja rat­kai­suil­le ha­e­taan puo­lu­eoh­jel­mia se­lai­le­mal­la. Pai­kal­li­set kiis­tat pi­tää set­viä il­man ym­pä­ri­pyö­rei­tä puo­lu­e­ju­lis­tuk­sia.

Vesa Pent­ti­lä