Ka­len­te­riin on tun­get­tu jos jon­kin­lais­ta tee­ma­päi­vää tai jopa -viik­koa. Osa niis­tä on hy­vin­kin epä­vi­ral­li­sia, kun taas toi­set juh­la­päi­vät ovat saa­vut­ta­neet va­kiin­tu­neem­man ja ar­vok­kaam­man ase­man.

Mo­nel­ta saat­toi men­nä ohi sel­lai­nen tie­to, et­tä vii­me vii­kol­la vie­tet­tiin mies­ten viik­koa. Ai­van uu­des­ta kek­sin­nös­tä ei ole kyse, sil­lä ky­sees­sä oli jo 18:s mies­ten viik­ko. Nyt tee­ma liit­tyi mies­ten pa­ris­sa teh­tä­vään työ­hön ja sen tu­le­vai­suu­teen muun mu­as­sa sik­si, et­tä mie­het edus­ta­vat mää­rään­sä ver­rat­tu­na huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­paa osaa esi­mer­kik­si so­si­aa­li­työn asi­ak­kais­ta.

Vii­kon ta­voit­teet oli­vat yle­viä, mut­ta sil­ti voi ky­syä, mil­lai­siin tu­lok­siin seit­se­män päi­vän tem­pauk­ses­sa pääs­tään. Voi­si luul­la, et­tei mies­ten hy­vin­voin­nin tu­ke­mi­nen vii­kos­sa mik­si­kään muu­tu, var­sin­kin kun vii­kon nä­ky­vyys jäi tär­ke­äs­tä ai­hees­ta huo­li­mat­ta keh­nok­si.

Per­jan­tai­na men­tiin vah­vem­min höm­pän ja os­tos­hys­te­ri­a­liet­son­nan puo­lel­le, kun maa­il­mal­ta Suo­meen ran­tau­tu­nut sink­ku­jen päi­vä hou­kut­te­li alen­nus­myyn­neil­lään. Ikään kuin ys­tä­vän­päi­vän vas­ta­koh­dak­si ide­oi­dun ta­pah­tu­man ta­voi­te on höl­mö ja tur­han­päi­väi­nen: lah­jo­ja ei os­te­ta muil­le, vaan it­sel­le. Pe­rus­te­lu on­tuu pa­has­ti, sil­lä va­paa­eh­toi­ses­ti tai tah­to­mat­taan sink­kui­na elä­vil­lä saat­taa ol­la hy­vin­kin lä­hei­nen ja laa­ja ys­tä­vä- ja ka­ve­ri­pii­ri. Sink­kuus ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta yk­si­näi­syyt­tä.

Vii­me viik­ko päät­tyi sun­nun­tai­na vie­tet­tyyn pe­rin­tei­seen isän­päi­vään, jon­ka ole­mas­sa­o­lon tär­keyt­tä ei us­kal­la ky­see­na­lais­taa huo­li­mat­ta tä­män­kin päi­vän kau­pal­lis­tu­mi­ses­ta. Voi ol­la, et­tä lap­sen tai lap­sen­lap­sen tö­her­tä­mä pii­rus­tus on isäl­le tai isoi­säl­le huo­mat­ta­vas­ti ar­vok­kaam­pi kuin pa­ket­tiin kää­rit­ty tur­ha­ke­lah­ja.

Tänä vuon­na mas­ku­lai­nen Jan­ne Pi­han­pe­rä oli yk­si niis­tä kol­mes­ta, jot­ka sai­vat val­ta­kun­nal­li­sen Vuo­den isä -pal­kin­non. Tun­nus­tus on hie­no, mut­ta vä­ki­sin­kin mie­leen tu­lee, mi­ten raa­ti poi­mii pal­kit­ta­vat 1,3 mil­joo­nan suo­ma­lai­si­sän jou­kos­ta.

On hy­viä isiä. To­sin kaik­ki ei­vät sel­lai­sia ole.

Vesa Pent­ti­lä