Vii­me vuon­na it­se­näi­syys­päi­vän juh­lin­ta osui ai­kaan, jol­loin oli sel­vää, et­tei isom­pia ko­koon­tu­mi­sia voi­nut jär­jes­tää. Nyt juh­la­jär­jes­te­lyt oli­vat eh­ti­neet jo pit­käl­le, kun sel­vi­si et­tä ra­joi­tuk­sia tu­lee. Mil­lai­sia ja mil­loin, se pis­ti vas­tuu­hen­ki­löt vai­ke­an pai­kan eteen, kun piti päi­vä päi­väl­tä seu­ra­ta ti­lan­net­ta ja päät­tää jär­jes­te­tään­kö ja jos, niin mis­sä muo­dos­sa.

Va­kan alu­een kun­nis­sa­kin rat­kai­su­jen kir­jo oli laa­ja: Osas­sa it­se­näi­syys­päi­vä­juh­lat pe­rut­tiin ko­ko­naan, osas­sa pää­dyt­tiin pi­tä­mään vain ju­ma­lan­pal­ve­lus­ten jäl­kei­nen sep­pe­leen­las­ku, osas­sa pi­det­tiin juh­la oh­jel­mi­neen, mut­ta sul­jet­tiin ovet ylei­söl­tä ja vi­de­oi­tiin juh­la ne­tin kaut­ta kat­sot­ta­vak­si ja osas­sa pi­det­tiin juh­la niin, et­tä ylei­sö­kin pää­si pai­kal­le ko­ro­na­pas­sin esit­tä­mäl­lä.

Osa siis pää­tyi ki­re­äm­piin ra­joi­tuk­siin kuin mitä oli voi­mas­sa. Edel­leen sa­man pul­man edes­sä ovat mo­net jou­lu­na­jan ta­pah­tu­mien jär­jes­tä­jät. On­ko riit­tä­vän vas­tuul­lis­ta teh­dä niin kuin ra­joi­tuk­set an­ta­vat myö­den, vai pi­de­tään­kö jär­jes­tä­jiä vas­tuut­to­mi­na, jos he ei­vät ole jopa tiu­kem­pia?

Mo­niin ylei­sö­ti­lai­suuk­siin pi­tää ha­kea lu­vat ter­veys­tur­val­li­suus­suun­ni­tel­mi­neen, jot­ka vi­ra­no­mai­set sit­ten hy­väk­sy­vät tai hyl­kää­vät. Pi­tää luot­taa sii­hen, et­tä vi­ra­no­mai­nen tie­tää mi­hin lu­van an­taa, ja myös sii­hen pi­tää luot­taa, et­tä pai­kal­le tu­le­vat käyt­täy­ty­vät oh­jeis­tuk­sen mu­kaan.

Mi­ten sit­ten syn­tyi juh­la­tun­nel­ma it­se­näi­syys­päi­vän juh­lis­sa il­man ylei­söä?

Vaik­ka tyh­jis­sä juh­la­sa­leis­sa pu­hu­jat ja esiin­ty­jät tie­si­vät­kin, et­tä ka­me­roi­den ta­kaa kat­so­jia löy­tyi jopa sa­ta­mää­rin, moni myön­si et­tei fii­lis ihan sa­man­lai­nen ol­lut. Puut­tu­maan jäi se vas­ta­vuo­roi­suus, kun pu­hu­jal­le tul­laan kom­men­toi­maan pu­het­ta ja on­nit­te­le­maan pal­kin­to­ja saa­nei­ta, ja ylei­sön jou­kos­sa näh­dään se tut­ta­va, jota eh­kä näh­dään­kin vain sen ker­ran vuo­des­sa.

Eh­kä en­si vuon­na juh­li­taan jo oi­ke­as­ti. Ja on­han vi­de­ois­ta etun­sa, kun juh­laa pää­see seu­raa­maan kuka ta­han­sa, ja ke­laa­mal­la voi kat­soa vain kiin­nos­ta­vat koh­dat.

Sari Hon­ka­sa­lo