Sa­to­jen juh­la­pu­hei­den päi­vä on taas ohi. Suo­ma­lai­set juh­lis­ti­vat tiis­tai­na maan it­se­näi­syyt­tä pe­rin­tei­sin me­noin kah­den ko­ro­na­ra­joi­tus­vuo­den jäl­keen. Vaik­ka it­se­näi­syys on pal­jon muu­ta­kin kuin muis­to sota-ajois­ta, kah­dek­san vuo­si­kym­me­nen ta­kai­set ta­pah­tu­mat oli­vat jäl­leen mo­nien pu­hei­den kes­ki­ös­sä.

Kun­ni­oi­tus ve­te­raa­ne­ja koh­taan konk­re­ti­soi­tui Va­kan alu­eel­la mar­ras­kuun puo­li­vä­lis­sä, kun su­ru­vies­ti ker­toi nou­si­ais­lai­sen maan­vil­je­lys­neu­vok­sen Ee­ri Hyr­kön kuo­le­mas­ta. Var­si­nais-Suo­men so­ta­ve­te­raa­ni­pii­rin kun­ni­a­pu­heen­joh­ta­jak­si ja So­ta­ve­te­raa­ni­lii­ton kun­ni­a­jä­se­nek­si ni­met­ty Hyrk­kö nuk­kui pois vain run­saat kak­si viik­koa en­nen 100-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vään­sä.

Vaik­ka ym­pä­ri maa­ta vie­tet­tiin it­se­näi­syys­päi­vää sa­maan ta­paan kuin en­nen ko­ro­naa ja vaik­ka il­lal­la kan­sa taas lii­mau­tui te­le­vi­si­oi­den ää­reen seu­raa­maan val­ta­kun­nan vi­ral­lis­ta juh­laa, niin kaik­ki ei ol­lut kuin jos­kus ai­em­min. Vaik­ka Suo­mi on saa­nut elää pit­kään rau­han vuo­sia, niin maa­il­mal­la so­tia ei ole saa­tu lop­pu­maan.

Tänä vuon­na suo­ma­lai­sia ja lä­hes koko maa­il­maa on jär­kyt­tä­nyt Ve­nä­jän hyök­käys Uk­rai­naan. Kun sota on tul­lut lä­hel­le ja kun hyök­kää­jä on suo­ma­lai­sil­le tut­tu, ti­lan­ne kau­his­tut­taa eri ta­val­la kuin kau­kai­nen sota toi­sel­la puo­lel­la maa­pal­loa.

On ai­van oi­kein, jos it­se­näi­syys on al­ka­nut rau­hai­san rin­nak­kai­se­lon ai­ka­na tun­tua it­ses­tään­sel­vyy­del­tä. Jo use­at su­ku­pol­vet ovat saa­neet elää il­man to­del­lis­ta pel­koa sii­tä, et­tä Suo­mi voi­si vie­lä so­taan jou­tua.

Suur­ta pel­koa ei tar­vit­se vie­lä­kään tun­tea. Sil­ti luul­ta­vaa on, et­tä aja­tus it­se­näi­syy­den it­ses­tään­sel­vyy­des­tä on mo­nen mie­les­sä hor­ju­nut. Ta­pah­tu­mat Uk­rai­nas­sa vies­tit­tä­vät, et­tei täs­sä hul­lus­sa maa­il­mas­sa vält­tä­mät­tä mi­kään ole mah­do­ton­ta.

Kun kat­soo uu­tis­ku­via Uk­rai­nas­ta, niis­tä ny­kyih­mi­nen voi ken­ties saa­da mie­li­ku­vaa sii­tä, mil­lais­ta sota-ai­ka Suo­mes­sa taan­noin oli ja mil­lais­ta se voi­si ol­la nyt. Voi vain ih­me­tel­len miet­tiä, mi­ten kan­sa­kun­nat nou­se­vat ja­loil­leen täl­lais­ten jul­muuk­sien jäl­keen.

Vesa Pent­ti­lä