Suo­mes­sa teh­dään täl­lä het­kel­lä pal­jon ar­vo­kas­ta työ­tä ko­ko­nais­tur­val­li­suu­den ja va­rau­tu­mi­sen eteen. Yh­dis­tyk­set, jär­jes­töt, va­paa­eh­toi­set ja vi­ra­no­mai­set ovat ak­ti­voi­tu­neet ja te­ke­mi­sen in­toa riit­tää. Mut­ta on­ko meil­lä ko­ko­nai­suus hal­lin­nas­sa? Nos­tai­sin esiin kol­me asi­aa, joi­hin oli­si syy­tä kiin­nit­tää ny­kyis­tä enem­män huo­mi­o­ta.

1. Va­rau­tu­mi­sen koor­di­noin­ti ja yh­tei­set ta­voit­teet: Va­rau­tu­mis­ta edis­te­tään täl­lä het­kel­lä mo­nin pai­koin yk­sit­täis­ten, ak­tii­vis­ten toi­mi­joi­den ja yh­dis­tys­ten omas­ta aloit­tees­ta. Työ on ar­vo­kas­ta, mut­ta ko­ko­nai­suus uh­kaa jää­dä ha­ja­nai­sek­si.

Kun­nal­li­set ta­voit­teet ja konk­reet­ti­set ta­voi­te­ti­lat ei­vät ai­na ole riit­tä­vän sel­kei­tä, ei­kä maa­kun­nal­li­nen yh­teen­so­vit­ta­mi­nen vält­tä­mät­tä to­teu­du riit­tä­väl­lä ta­val­la.

Tar­vit­sem­me yh­tei­sen nä­ke­myk­sen sii­tä, mitä kul­la­kin alu­eel­la pi­tää va­rau­tu­mi­sel­la saa­vut­taa, kuka vas­taa mis­tä­kin ja mi­ten eri toi­mi­joi­den osaa­mi­nen saa­daan pal­ve­le­maan yh­teis­tä pää­mää­rää. Em­me tar­vit­se li­sää ir­ral­li­sia hank­kei­ta, vaan yh­tei­sen suun­nan.

2. Hen­ki­lös­tön käy­tet­tä­vyys ja jak­sa­mi­nen: Suo­ma­lai­sen va­rau­tu­mi­sen vah­vuus on va­paa­eh­toi­suus. Sii­hen liit­tyy kui­ten­kin ky­sy­mys, jota ei pidä si­vuut­taa: kuin­ka mo­nes­sa pai­kas­sa sama va­paa­eh­toi­nen voi ol­la yh­tä ai­kaa?

Moni ak­tii­vi­nen ih­mi­nen kuu­luu use­aan jär­jes­töön. Jos apua tar­vi­taan sa­ma­nai­kai­ses­ti, min­kä kol­man­nen sek­to­rin ha­tun hän lait­taa pää­hän­sä, Mart­to­jen, SPR:n, re­ser­vi­läis­ten vai VPK:n?

Esi­mer­kik­si so­pi­mus­pa­lo­kun­nan hä­ly­tys­kel­poi­ses­ta hen­ki­lös­tös­tä voi häi­riö- tai krii­si­ti­lan­tees­sa ol­la käy­tet­tä­vis­sä vain puo­let, mui­den ol­les­sa kiin­ni nor­maa­li­o­lo­jen töis­sään tai muis­sa yh­teis­kun­nan kan­nal­ta vält­tä­mät­tö­mis­sä teh­tä­vis­sä.

Li­säk­si on ky­syt­tä­vä, mi­ten vä­häi­sil­lä hen­ki­lös­tö­re­surs­seil­la yl­lä­pi­de­tään ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta, kol­mi­vuo­ro­työ­hön pe­rus­tu­vaa toi­min­taa viik­ko­jen ajan. Va­paa­eh­toi­suus on voi­ma­va­ra, mut­ta se ei tar­koi­ta ra­ja­ton­ta käy­tet­tä­vyyt­tä. Va­rau­tu­mis­ta on suun­ni­tel­ta­va to­del­lis­ten hen­ki­lös­tö­re­surs­sien ja ih­mis­ten jak­sa­mi­sen, ei jä­sen­re­kis­te­rien pe­rus­teel­la.

3. Yh­tei­nen kä­sit­teis­tö ja ym­mär­rys: Va­rau­tu­mi­seen liit­ty­väs­sä kes­kus­te­lus­sa käy­te­tään pal­jon ter­me­jä, joi­den mer­ki­tys jää toi­si­naan epä­sel­väk­si. Kä­sit­teet me­ne­vät se­kai­sin jopa am­mat­ti­lais­ten pu­hees­sa, saa­ti sit­ten va­paa­eh­tois­toi­mi­joi­den kes­kuu­des­sa.

Hyvä esi­merk­ki ovat vä­es­tön suo­jaa­mi­nen ja vä­es­tön­suo­je­lu. Ne ei­vät tar­koi­ta sa­maa asi­aa, vaik­ka nii­tä käy­te­tään usein tois­ten­sa sy­no­nyy­mei­nä. Kyse ei ole sai­var­te­lus­ta, vaan teh­tä­vien, vas­tui­den ja toi­min­ta­ta­po­jen ym­mär­tä­mi­ses­tä. Krii­si­ti­lan­tees­sa mei­dän on pu­hut­ta­va sa­mois­ta asi­ois­ta sa­mal­la kie­lel­lä.

Va­rau­tu­mi­sen on­nis­tu­mis­ta ei mi­ta­ta suun­ni­tel­mien, hank­kei­den tai yh­dis­tys­ten lu­ku­mää­räl­lä. Se mi­ta­taan sil­lä, kuin­ka hy­vin pys­tym­me toi­mi­maan yh­des­sä sil­loin, kun yh­teis­kun­ta to­del­la tar­vit­see mei­tä.

Hyvä tah­to on va­rau­tu­mi­sen al­ku. Yh­tei­nen suun­ta, re­a­lis­ti­set re­surs­sit ja yh­tei­nen ym­mär­rys te­ke­vät sii­tä to­del­lis­ta toi­min­ta­ky­kyä.

Joni Lin­de­man

YE-evers­ti­luut­nant­ti evp.

Nuo­rem­pi so­pi­mus­pe­las­ta­ja