Tämä lause toistuu televisiouutisissa vuodesta toiseen: Suomi vietti itsenäisyyspäivää perinteisin menoin. Tässä ei ole mitään negatiivista, sillä kansalaiset haluavat juhlia itsenäisen Suomi-neidon syntymäpäivää turvallisella ja tutulla tavalla.
Valtakunnan ykkösjuhlien lisäksi paikallisia pönötystapahtumia järjestettiin taas kautta maan. Joku voi kysyä, miksei iloista itsenäisyyttä voisi juhlistaa hieman riehakkaammin. Tähän ei ole tarvetta, sillä suomalaiseen tapaan sopii se, että itsenäisyyspäivää vietetään hillityn arvokkaasti. Vuosikierto kyllä tarjoaa juhlapäiviä, jolloin on lupa irrotella hieman railakkaammin.
Itsenäisyyspäivän juhlapuhujien tehtävä ei ole helppo, jos tavoitteena on löytää aiheeseen jonkinlaista uutta näkövinkkeliä. Vuosikymmenten saatossa kaikki on jo moneen kertaa sanottu ja toistettu.
Veteraanien ja lottien merkitystä Suomen historiassa ei voi liikaa korostaa. Ilman muuta syvä kiitollisuus valtaa ajatukset, kun muistamme tuota nyt jo hyvin iäkästä ja vähitellen vähenevää sukupolvea. Silti juhlapuheiden ei pitäisi olla vain sota-aikojen muisteloa, sillä Suomen itsenäisyyteen mahtuu paljon muutakin.
Nyt ajankohtaista aihetta tuovat Ukrainan tilanne ja pitkälti siitä johtuva Suomen Nato-jäsenyys. Nämä nousivat esille myös Vakka-Suomen Sanomien levikkialueen kuntien itsenäisyyspäiväjuhlissa perjantaina. Kun perinteet liittyvät Suomen synttäreihin, niin aiempaan tapaan Vakka raportoi tässä lehdessä laajasti alueen juhlallisuuksista.
Iso osa kansakunnasta nauliintui perjantaina television äärelle katsomaan jännittävän vauhdikasta ohjelmaa kättelyjonosta. Tällä kertaa lisämausteena oli se, että juhlia isännöi uusi presidentti.
Linnaan oli kutsuttu 1700 vierasta. Ylen suorassa lähetyksessä todettiin, että heistä kolmasosa on ensikertalaisia. Voi kysyä, miksi vain kolmasosa.
Tämä ehdotus toisi kummasti lisätilaa: kullekin kansanedustajalle riittäisi yksi kutsu nelivuotiskauden aikana.
Vesa Penttilä