Jaakko Suominen menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen Uudessakaupungissa 26. toukokuuta 2021. Hän oli menehtyessään 73-vuotias, syntynyt Askaisissa 22. tammikuuta 1948.
Jaakko vietti lapsuutensa Turun saaristossa veljeskolmikon keskimmäisenä. Hänen vanhempansa pitivät kauppaa Velkualla. Kauppiasperheen pojat saivat vanhemmiltaan hyvän perustan opintoihin ja urheilulliseen elämäntapaan. Veljekset olivat tuttu näky urheilukilpailuissa ja yhteys ”kolmen muskettisoturin” kesken säilyi tiiviinä koko elämän ajan.
Jaakko valmistui Porin teknillisestä koulusta sähköteknikoksi vuonna 1969. Työuransa Jaakko teki sähkötekniikan parissa ensin useissa yrityksissä ja sen jälkeen Uudessakaupungissa ammattikoulun lehtorina ja sähkötekniikan johtajana aina eläköitymiseen ja vuoteen 2011 asti.
Opiskellessaan Porissa hän tapasi tulevan aviovaimonsa sairaanhoitajaksi opiskelevan Pirjon, jonka kanssa hän oli onnellisesti naimissa 50 vuotta. Yhdessä he perustivat perheen ja asettuivat Espoon ja Naantalin kautta Kalantiin, jossa hän eli elämänsä loppuun saakka. Eläkkeellä Jaakolla oli enemmän aikaa mökkeilylle saaristossa ja Levillä. Mökeillä Jaakko rentoutui nikkaroiden ja sudokuja tehden. Velkuan saarimökillä suvun muistoksi jäivät lukuisat Jaakon kätten työt ja laiturit.
Jaakko toimi kymmenien vuosien ajan aktiivisesti harrastus- ja yhdistystoiminnassa muun muassa Laulu-Veikoissa, politiikassa ja Lions Clubissa. Vuonna 2020 hänelle myönnettiin Lions-ritarin arvonimi.
Jaakko oli erittäin liikunnallinen. Liikunta eri muodoissaan oli koko elämän ajan kiinnostuksen kohteena. Hän muun muassa juoksi maratoneja ulkomaita myöden sekä oli aktiivinen hiihtäjä. Hiihtokilometrejä kertyi tänäkin keväänä 1200 kilometriä. Ennen hurahtamistaan golfiin Jaakko oli golfista todennut, että kuulostaa tylsältä. Vuonna 2002 hän kuitenkin osallistui golfkurssille yhdessä poikansa ja miniänsä kanssa ja menetti sydämensä täysin golfille. Hän harmittelikin myöhemmin, ettei aloittanut golfia aikaisemmin. Vuoden golffariksi Jaakko valittiin vuonna 2016 ja seuran seniorikapteenina Jaakko toimi vuodesta 2011 alkaen aina viimeisiin päiviinsä asti. Hän oli mukana usean vuoden ajan eri toimikunnissa.
Jaakko on ollut tärkeässä asemassa aktivoimassa UGK:n senioritoimintaa. Senioritoiminta on kehittynyt suunnitelmalliseksi ja jäsenet huomioon ottavaksi. Seniorien aktiivisuus tukee koko golfyhteisön tavoitteita näkyvyyden ja tunnettavuuden edistämisessä. Jaakko sai myös tuotua Uuteenkaupunkiin arvostettuja Golfliiton seniorikilpailuja. Niiden kautta seura ja kenttä ovat tulleet tutuiksi monille vieraspelaajille, ja kilpailut ovat poikkeuksetta saaneet runsaasti kiitosta sekä osallistujilta että Golfliitolta. Yhteistyö ja seuraottelutoiminta lähiseurojen kanssa on ollut Jaakon tekemän työn myötä aiempia vuosia aktiivisempaa. Aktiivinen senioritoimintamme on tänä päivänä epäilemättä yksi seuratoimintamme kulmakivistä.
Ennen kaikkea Jaska oli arvostettu golffari, mieluisa pelikaveri sekä seuramiehenä verraton tilannekomiikan haltija. Hän oli valmis uhraamaan aikaansa koko golfyhteisön hyväksi. Koko golfyhteisö jää kaipaamaan aktiivista ja innostavaa golffaria.
Perhe oli Jaakolle tärkeä. Vapaa-aikaa vietettiinkin mielellään koko perheen kanssa matkustellen, liikkuen ja urheillen. Hiihto sekä golf olivat koko perheen yhteisiä harrastuksia. Muutama viikko ennen kuolemaansa ja saatuaan tiedon parantumattomasta sairaudestaan, hän golfasi täyden golfkierroksen perheen kanssa rakkaalla kotikentällään Uudessakaupungissa. Tämä yhteinen viimeinen peli jää koko perheelle mieleen ikimuistoisesti.
Jaakko eli aktiivisen ja rikkaan elämän. Jaakkoa jäävät kaipaamaan vaimon sekä pojan perheen lisäksi sukulaiset ja laaja ystäväpiiri.
Jere Laine, UGK Ry:n puheenjohtaja
Reijo Aalto, V-S Golf Oy:n hallituksen jäsen
Teemu Suominen, poika