Tie­to Ilk­ka ”Paki” Tu­lo­nen kuo­le­mas­ta tuli Naan­ta­lin kir­kon­kel­lo­jen kut­su­soi­ton ai­kaan ke­sä­sun­nun­tai­na 12.6.2022. Paki oli täyt­tä­nyt 20.11.2021 77 vuot­ta.

Vai­kea sai­raus uu­vut­ti voi­mat vaan ei mie­len va­loa; Vii­mei­siin päi­viin as­ti Paki eli ajas­sa, ot­ti osaa päi­vän asi­oi­hin ja kan­toi huol­ta – ku­ten ai­na en­nen­kin - ys­tä­vien­sä maal­li­sis­ta mur­heis­ta.

Rai­si­os­sa syn­ty­nyt Ilk­ka sai ko­dis­taan vah­vat eväät yh­teis­kun­nal­li­seen asen­noi­tu­mi­seen. Paki ni­men hän peri Paa­vo-isäl­tään.

Paki oli tun­net­tu ta­paus jo rai­si­o­lai­se­na. Isä­ni oli Lou­nais-Suo­men Säh­kön pii­ri­mies. Mie­lee­ni on jää­nyt hä­nen ky­sy­myk­sen­sä: Tun­net­ko Es­son huol­to­a­se­mal­la ke­sä­töis­sä ole­van haus­kan Tu­lo­sen po­jan?

Tie­ten­kin tun­sin, ku­ten kaik­ki muut­kin. Paki jäi mie­leen, hän osa­si pal­vel­la kaik­kia - ot­taa ih­mi­set.

Lu­ki­on kä­vim­me Pa­kin kans­sa yh­des­sä ja sa­mal­la puu­has­te­lim­me tei­ni­kun­nas­sa. Las­se Mår­ten­so­nin kut­su­mi­nen kou­lun kon­va­rei­hin oli ris­ki­bu­si­ness. Piti saa­da mak­sa­via tei­ne­jä Tu­rus­ta. Asi­al­le pan­tiin Paki ka­ve­rei­neen. Tu­los oli hyvä. Ti­lai­suu­des­ta tuli me­nes­tys. Paki oli ver­kos­toi­tu­mi­sen mes­ta­ri jo sil­loin.

– Ei oi­keus­tie­teel­li­seen me­ne­mi­nen ole niin vai­ke­aa kuin siel­tä pois­pää­se­mi­nen, vit­sai­li Paki.

Hän ryh­tyi opis­ke­lun ohel­la he­ti­mi­ten hoi­ta­maan mui­den asi­oi­ta ja sa­mal­la var­mis­te­li an­si­oi­taan haas­te­mie­he­nä pää­ty­en lo­pul­ta ryh­män esi­mie­hek­si. Oi­keus­lai­tok­sen lei­vis­tä hän jäi eläk­keel­le täy­sin pal­vel­lee­na vir­ka­mie­he­nä. Pa­kil­la oli siis toi­nen­kin puo­li; sit­keä vel­vol­li­suu­den tun­to.

Paki oli ak­tii­vi­nen ekst­ro­vert­ti: Ur­hei­lus­sa ta­val­li­sis­sa jouk­ku­e­la­jeis­sa Paki oli jouk­ku­e­hen­gen luo­ja. Gol­fiin hän hu­rah­ti en­nen la­jin buu­mia. Au­ra Gol­fin ka­lus­toon Paki kuu­lui pari vuo­si­kym­men­tä.

Pur­jeh­ti­mi­nen oli vält­tä­mä­tön­tä Pa­kil­le, mut­ta niin oli Pa­ki­kin Naan­ta­lin Pur­si­seu­ral­le. Ai­na val­mii­na kai­ken­lai­siin teh­tä­viin. Osal­lis­tua ja ol­la avuk­si - oli­vat Pa­kin tun­nus­merk­ke­jä.

Paki oli kä­si­te; vai­ke­as­ti sa­noin ku­vat­ta­vis­sa. Paki brän­din voi­si pa­ten­toi­da. Se oli ni­mit­täin ai­nut­laa­tui­nen, al­ku­pe­räi­nen ja ai­to. Ei min­kään ko­pio vaan elä­vä ja ke­hit­ty­vä ja muun­tu­va. Il­miö. Der Ding an sich.

– Jo­kai­nen ih­mi­nen on lau­lun ar­voi­nen, lau­loi Lavi. Mut­ta Pa­kis­ta pi­täi­si teh­dä näy­tel­mä.

On­gel­ma­na on, et­tä kä­si­kir­joi­tus­ta ei osai­si teh­dä ku­kaan muu kuin Paki ei­kä pää­o­saa pys­tyi­si esit­tä­mään ku­kaan muu kuin Paki. Paki oli läs­nä ai­na, hän oli ti­lan­teen pääl­lä, hän ei ryös­tä­nyt il­ma­ti­laa, hän täyt­ti tyh­jyy­den oma­pe­räi­syy­del­lään, joka toi iloa ja hy­vää miel­tä. Hän an­toi on­nel­li­sia elä­män het­kiä; niin meil­lä kai­kil­la oli niin mu­ka­vaa.

Ikä­vän het­ki­nä nyt ja ai­na an­ne­taan hy­vien muis­to­jen täyt­tää me­ne­tyk­sen auk­koa.

Paki ajat­te­li, hä­nel­lä oli ko­et­te­le­muk­sis­ta ko­ke­mus­ta, hän ym­mär­si elä­män ra­jal­li­suu­den. Läh­dön lä­hes­ty­es­sä lä­hei­set oli­vat tu­ke­na ja mo­net ys­tä­vät apu­na.

Kii­tol­li­suus yh­dis­ti.

Mik­ko Rön­n­holm & Pa­kin tii­mi