Ny­ky­a­jan lap­set jo taa­pe­roi­äs­tä al­ka­en liik­ku­vat erit­täin vilk­kaas­ti, mut­ta vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa tai min­kä ta­han­sa lii­kut­ta­jan avul­la. Olin jää­dä säh­köis­te­tyn pot­ku­lau­dan tö­näi­se­mäk­si. Hyök­käys tuli yl­lät­tä­en port­ti­käy­tä­väs­tä, tyt­tö­sel­lä oli kii­re kun­to­sa­lil­le kes­kel­lä kir­kas­ta päi­vää. Mik­sei juos­sut tai höl­kän­nyt, al­ku­ver­ryt­te­ly oli­si teh­ty.

Taan­noin mi­nul­le soit­ta­neen pu­he­lin­myy­jän kans­sa kes­kus­te­lin tun­nin las­ten lii­kun­nas­ta. Hän ke­rä­si ro­po­sia las­ten ja nuor­ten olym­pi­a­val­men­nuk­seen. En­sim­mäi­nen eh­do­tuk­se­ni oli ot­taa noin 10-vuo­ti­ail­ta pol­ku­pyö­räs­tä sa­tu­la pois ja an­taa se ta­kai­sin eh­kä 15-vuo­ti­aa­na. Tänä ai­ka­na rei­si­li­hak­set vah­vis­tu­vat il­man kun­to­sa­li­vä­li­nei­tä. It­se olen kan­sa­kou­lu­ni mat­kat kul­ke­nut äi­ti­ni van­hal­la pyö­räl­lä, sa­tu­laan en ylet­ty­nyt ala­luo­kil­la.

Pe­ru­sul­ko­lii­kun­ta ta­lo­jen pi­hoil­la on men­nyt­tä ai­kaa. Pi­hat ovat ny­ky­ään pel­ti­leh­mien le­po­paik­ko­ja.

Lii­kun­ta on ny­ky­ään har­ras­tus: mitä kal­liim­pi, sitä ha­lu­tum­pi. Kai­kis­ta ei kui­ten­kaan ke­hi­ty pi­ka­kii­tä­jiä tai jouk­ku­e­pe­li­täh­tiä. Tämä jouk­ko jää hel­pos­ti lii­kut­ta­mat­ta vir­tu­aa­li­maa­il­maan.

Lap­suu­des­sa­ni lei­kit­tiin ul­ko­sal­la nat­taa, pe­lat­tiin nel­jää maa­lia, hy­pät­tiin ruu­tua, lei­kit­tiin pii­los­ta. En­nen kaik­kea ty­töil­le pal­lo tai pal­lot ”tree­na­si­vat” voi­man­käyt­töä ja ke­hit­ti­vät kä­sien ja ”nu­pin” yh­teis­työ­tä. Oi­ke­as­taan leik­ki oli las­ten työ­tä, joka ai­kui­se­na oli mo­nes­ti avuk­si.

Vir­tu­aa­li­maa­il­maan up­pou­tu­mi­nen ko­ti­soh­val­la kas­vat­taa lap­sis­ta ”soh­va­pe­ru­noi­ta”.

Lap­sen luon­tai­nen halu on liik­kua: aluk­si ryö­mi­mäl­lä, sit­ten kont­taa­mal­la ja mikä rie­mu koko per­heel­le on taa­pe­ron en­si­as­ke­lis­ta. Jo muu­ta­man vuo­den ikäi­sel­le lyö­dään kän­nyk­kä tai iPad kä­teen. Rau­ha maas­sa, lap­si ei enää rie­hu ei­kä juok­sen­te­le. Saa­daan rau­has­sa su­ku­kun­nan kans­sa viet­tää pit­kiä lou­nai­ta tai vaik­ka­pa kä­si­tel­lä maa­il­maa mul­lis­ta­via konf­lik­te­ja.

Van­hem­mat, an­ta­kaa lap­sil­len­ne liik­ku­mi­sen ilo ko­to­na ja en­nen kaik­kea raik­kaas­sa luon­nos­sa sen ih­mei­tä kum­mas­tel­len. Hei­tä ei pidä sul­kea um­pi­oon, jos­sa he op­pi­vat osak­si vir­tu­aa­li­maa­il­maa, joka ei ole to­del­li­nen.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku