On elo­kuun en­sim­mäi­nen viik­ko 2026, on elon­kor­juun ai­ka. Ik­ku­nas­ta hy­myi­lee au­rin­ko, pil­vet ovat ka­ran­neet kau­as pois. Odo­tam­me it­ses­tään­sel­vyy­te­nä vie­lä läm­min­tä ke­sä­sää­tä saa­dak­sem­me naut­tia su­loi­ses­ta läm­mös­tä niin maal­la, me­rel­lä kuin il­mas­sa­kin, vie­lä­pä vii­kon­lop­pu­na.

Mie­les­tä­ni usein on niin, et­tä au­rin­koi­sen työ­vii­kon jäl­keen koit­taa epä­mää­räi­sen tuu­li­nen ja sa­tei­nen vii­kon­lop­pu. Mo­net lap­si­per­heen unel­mat hiek­ka­ran­nal­la ui­den, eh­kä vas­ta ope­tel­len, ka­riu­tu­vat ja jal­koi­hin pu­e­taan ku­mi­saap­paat sekä pää­hän syyd­ves­ti. Hau­ka­taan joka ta­pauk­ses­sa rai­tis­ta ul­koil­maa, on­han il­ma raik­kain­ta ja puh­tain­ta juu­ri sa­teel­la.

Uko­nil­mat ko­ti­seu­dul­la­ni Me­ri­mas­kus­sa ovat taak­se jää­nyt­tä elä­mää. Lap­suu­des­ta muis­tan, et­tä ai­na­kin pari ker­taa ke­sä­kuu­kau­si­na uk­ko­nen jy­ri­si ja sa­la­moi. Piti aset­tau­tua kau­as ik­ku­nois­ta ja pu­keu­tua äk­ki­läh­dön va­ral­ta. Sa­la­mat leis­kui­vat yön pi­mey­des­sä va­lais­ten lä­hi­tie­noot. Ai­na las­ket­tiin sa­la­man ja jy­ri­nän vä­li­nen ai­ka, jot­ta tie­det­tiin, kuin­ka kau­ka­na uk­ko­nen ajaa rau­ta­pyö­räi­sil­lä vau­nuil­la pit­kin tai­vaan kant­ta.

Tämä kaik­ki oli lap­sel­le pe­lot­ta­van tot­ta. Ui­maan ei saa­nut mis­sään ta­pauk­ses­sa men­nä, ve­nei­lyä piti vält­tää.

Kun vih­doin al­koi rank­ka­sa­de, mel­kein kir­si­kan­ko­koi­set sa­de­pi­sa­rat löi­vät ik­ku­na­ruu­tui­hin vaih­tu­en jos­kus rä­ti­se­väk­si ra­e­kuu­rok­si. Tie­sim­me, et­tä koh­ta tämä pai­na­jai­nen on ohi, päi­vä­sai­kaan jat­kui­vat nor­maa­lit ru­tii­nit, yöl­lä us­kal­let­tiin nu­kah­taa uu­del­leen.

Ajat­te­len, et­tä esi­mer­kik­si Uk­rai­nas­sa ele­tään jat­ku­vas­ti ul­koi­sen uhan al­la. Tot­tuu­ko sii­hen, en tie­dä. Mil­lai­sek­si kas­vaa uu­si su­ku­pol­vi, joka jo lap­se­na on ko­ke­nut pe­lon ja kau­hun to­del­li­suu­den vie­lä­pä omas­sa ko­dis­saan, riit­tää­kö lap­se­nus­ko pa­rem­mas­ta huo­mi­ses­ta aut­ta­maan elä­mäs­sä eteen­päin. Mie­li­ku­va pa­rem­mas­ta on kuin sil­ta sy­vän rot­kon yli. Toi­vot­to­muus joh­taa ma­sen­nuk­seen, joka on kuin pie­ni kuo­le­ma.

Lau­lun­te­ki­jä Vexi Sal­men sa­noin: Maa­il­ma on kau­nis ja hyvä elää sil­le, jol­la on ai­kaa ja ti­laa unel­mil­le, ja mie­len va­paus.

Ee­va Au­vi­nen

Me­ri­mas­ku