Olen vuo­si­kym­men­ten mit­taan kir­joi­tel­lut täl­le­kin pals­tal­le jul­ki­sen ter­vey­den­huol­lon toi­min­nas­ta usein var­sin kriit­ti­seen­kin sä­vyyn. Tu­tuil­ta ja tun­te­mat­to­mil­ta saa­ma­ni pa­lau­te on yleen­sä ol­lut näi­den jul­ki­tu­lo­je­ni pe­rus­ta­na. Oma­koh­tai­nen ko­ke­mus on ol­lut lä­hin­nä hal­lin­non si­säl­tä luot­ta­mus­teh­tä­vien mu­ka­naan tuo­maa ti­lan­teen ar­vi­oin­tia. Pal­ve­lu­jen käyt­tä­jä­nä voin nyt­tem­min to­de­ta, et­tä ter­vey­den­huol­tom­me kyl­lä toi­mii koh­tuul­li­sen hy­vin, kun­han pal­ve­lu­ja osaa ha­kea ja vaa­tia.

Tiuk­ka jul­ki­nen ta­lous­ku­ri vaa­tii sääs­tö­toi­mia, joi­den koh­den­ta­mi­nen ei kos­kaan ole help­poa. Var­mas­ti myös hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la verk­ko­pal­ve­lut li­sään­ty­vät kiih­ty­vää vauh­tia, mut­ta si­vis­ty­syh­teis­kun­nas­sa läh­tö­koh­ta­na on ai­na ol­ta­va myös hei­kom­mis­ta huo­leh­ti­mi­nen.

Kaik­ki ei­vät vie­lä elä äly­pu­he­lin kä­teen lii­maan­tu­nee­na. Meis­tä mo­net lu­ke­vat edel­leen myös pa­pe­ris­ta sa­no­ma­leh­teä, joka on yhä luo­tet­ta­va ja mer­kit­tä­vä tie­don­vä­lit­tä­jä. En­tis­tä tär­ke­äm­pää on­kin kai­ken di­gi­ta­li­soin­nin ja te­ko­ä­ly­kiih­kon kes­kel­lä muis­taa, et­tä hen­ki­lö­koh­tais­ta pal­ve­lua ei mi­kään verk­ko­pal­ve­lu pys­ty ko­ko­naan kor­vaa­maan.

Aki Si­mo­la (kok.)

kun­nan­val­tuu­tet­tu

Mas­ku