Sota-ai­ka­na Vink­ki­lä vai­kut­ti pal­jon vau­raam­mal­ta kuin Uu­si­kau­pun­ki. Kä­si­tyk­se­ni mu­kaan se joh­tui sii­tä, et­tä Veh­maan ki­vi­te­ol­li­suus teki Hit­le­rin suu­ren muis­to­mer­kin ki­viä. Vink­ki­lään pää­si meil­tä Vah­te­ruk­sen ky­läs­tä hel­pos­ti ju­nal­la. Ka­lan­nin ase­mal­le oli mat­kaa vä­hän yli nel­jä ki­lo­met­riä ja ju­na­vuo­ro­ja oli sil­loin usei­ta. Uu­teen­kau­pun­kiin mat­kaa oli sil­loi­sil­la teil­lä noin 12–13 ki­lo­met­riä. Ta­val­li­ses­ti tämä mat­ka kul­jet­tiin pol­ku­pyö­räl­lä tai he­vo­sel­la.

Vink­ki­läs­sä oli hy­vin va­rus­tet­tu osuus­kaup­pa, jos­sa oli myös iso kir­ja­kaup­pa. Siel­tä sai sel­lai­sia kir­jo­ja, joi­ta Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta ei saa­nut, esi­mer­kik­si tek­nii­kan kir­jo­ja. Vink­ki­läs­sä oli myös ap­teek­ki ja lää­kä­ri. Jos­tain syys­tä lää­kä­ris­sä käy­tiin pal­jon Vink­ki­läs­sä. Joh­tui­ko se sii­tä, et­tä Vink­ki­lään pää­si hel­pos­ti ja lää­kä­ri oli kuu­lui­sa. Li­säk­si sota-ai­ka­na Uu­den­kau­pun­gin sai­raa­la oli so­ti­las­sai­raa­la, jos­sa hoi­det­tiin lie­väs­ti haa­voit­tu­nei­ta ja sai­rai­ta so­ti­lai­ta.

Hit­le­rin muis­to­merk­ki­ki­viä oli ra­dan toi­sel­la puo­lel­la pit­kä jono. Sak­sa mak­soi ki­vet sitä myö­ten, kun ne val­mis­tui­vat. Vie­lä ke­säl­lä 1944 sak­sa­lai­sia so­ti­las­hen­ki­löi­tä oli käy­nyt tar­kas­ta­mas­sa työ­maa­ta. Suo­men vä­li­rau­han­so­pi­muk­ses­sa syk­syl­lä 1944 kaik­ki Sak­san omai­suus siir­ret­tiin Neu­vos­to­liit­toon, vie­lä niin, et­tä kun Suo­mi oli os­ta­nut Sak­sas­ta esi­mer­kik­si so­ta­tar­vik­kei­ta ja osa oli mak­sa­mat­ta, tämä vel­ka Sak­sal­le oli mak­set­ta­va Neu­vos­to­lii­tol­le.

Näi­hin asi­oi­hin liit­tyi myös vai­ke­ne­mi­sen kult­tuu­ri. Esi­mer­kik­si tal­vi­so­dan ai­ka­na Neu­vos­to­lii­ton il­ma­voi­mat am­pui si­vii­li­vä­es­töä ko­ne­ki­vää­ril­lä yli nel­jä­sa­taa ker­taa pom­mi­tus­ten li­säk­si. Näis­tä ei so­dan jäl­keen saa­nut pu­hua. Sa­moin Neu­vos­to­liit­to am­pui tal­vi­so­dan jäl­keen suo­ma­lai­sen mat­kus­ta­ja­ko­neen Suo­men­lah­del­la. Tä­mä­kin ker­rot­tiin, et­tä on ol­lut len­to-on­net­to­muus. Tämä ta­paus ai­heut­ti sen, et­tä len­to­lii­ken­ne­rei­tit Suo­mes­ta Eu­roop­paan muu­tet­tiin Ruot­sin kaut­ta.

Vaik­ka Veh­maan Vink­ki­lä vai­kut­ti sota-ai­ka­na Uut­ta­kau­pun­kia vau­raam­mal­ta, Uu­si­kau­pun­ki oli kui­ten­kin tär­keä kaup­pa­paik­ka, myös maa­ta­lou­den kan­nal­ta. Kau­pun­ki­ku­vas­sa oli sil­loin he­vo­sia pal­jon, au­to­ja ei ol­lut.

Sil­loin teu­ras­tuk­set teh­tiin ko­to­na. Li­han­tar­kas­ta­mo oli Ran­ta­ka­dun ja rau­ta­tien vä­lis­sä. Tar­kas­tus teh­tiin eläin­lää­kä­rin val­von­nas­sa ja eri liik­keet kä­vi­vät os­ta­mas­sa nämä li­hat.

Maa­ta­lou­den ai­no­at vil­jan­la­jit­te­li­ja­ko­neet oli­vat Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa, sa­moin ai­no­at säh­kö­hit­saus­lait­teet ko­nei­den kor­jauk­sia var­ten. Olen la­ji­tel­lut sie­men­vil­jan sota-ai­ka­na ja vie­lä sen jäl­keen­kin kah­des­sa eri pai­kas­sa, jois­ta yk­si oli ny­kyi­sen to­rin lai­das­sa ole­van K-kau­pan pai­kal­la ol­leen SOK-lai­sen Kaup­pa­kun­ta Ka­lan­nin pi­hal­la, jon­ne oli poik­ki­ka­dul­ta kak­si port­tia. Toi­nen la­jit­te­lu­paik­ka oli sil­lan vie­res­sä ol­leen Vak­ka-Suo­men Myl­lyn ti­lois­sa.

Py­rin la­jit­te­le­maan vil­jan tal­vel­la re­ki­ke­lin ai­ka­na ja aluk­si kul­jet­tiin kah­del­la he­vo­sel­la, jol­loin mu­ka­na oli joku van­hem­pi mies. So­dan ai­ka­na myös kaup­paus­kol­li­suus me­net­ti mer­ki­tyk­sen­sä. Ta­va­ra ha­et­tiin siel­tä, mis­tä saa­tiin.

Elon­leik­kuu­ko­ne oli kah­den he­vo­sen ve­tä­mä vil­jan­leik­kuu­lai­te, joka sai käyt­tö­voi­man­sa kul­ku­pyö­räs­tä te­rä­lait­teel­le ja nel­jäl­le ha­ra­val­le. Ko­nees­sa oli pel­ti­poh­ja, jol­ta kone pu­dot­ti vil­jan ka­soi­hin sei­päil­le ajoa var­ten.

Ker­ran ko­nees­ta sär­kyi yk­si osa tai­ta­mat­to­man aju­rin ta­kia. Pu­rin sär­ky­neet osat ja vein pol­ku­pyö­räl­lä Vik­ma­nin vers­taal­le Uu­teen­kau­pun­kiin. Siel­lä oli mies poi­kan­sa kans­sa. Mies oli so­ta­luok­kaa van­hem­pi. Li­säk­si oli yk­si van­hem­pi mies työs­sä.

Mies sa­noi po­jal­leen: ”Hit­saa sinä tämä.” Poi­ka ”see­va­si” kap­pa­leet ja kiin­nit­ti ji­giin osat ja hit­sa­si sil­loi­sel­la pyö­ri­väl­lä hit­saus­lait­teel­la. Ko­ko­sin kor­ja­tun osan ko­nee­seen ja se kes­ti niin kau­an kuin ko­net­ta käy­tet­tiin. Hit­saa­ja oli sil­loin kym­me­nen ikäi­nen, minä olin muu­ta­man vuo­den van­hem­pi.

Kau­no Pie­ti­lä

Ka­lan­ti