Toi­von­sii­vil­lä-mat­ka­ni al­koi Eng­lan­nin­mat­kas­ta kol­me vuot­ta sit­ten. Sain ol­la mu­ka­na Uu­den­kau­pun­gin seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöi­den kou­lu­tus­mat­kal­la. Kirk­ko­her­ra Ju­ha­na Mark­ku­la ker­toi, et­tä myös seu­ra­kun­ta­neu­vos­ton jä­se­nil­lä oli­si mah­dol­li­suus läh­teä mu­kaan oma­kus­tan­tei­ses­ti. Mi­nul­la oli sii­hen ai­kaa, sil­lä olin juu­ri lo­pet­ta­nut keik­ka­työt hoi­to­a­lal­la ja siir­ty­nyt ko­ko­ai­kai­sek­si elä­ke­läi­sek­si.

Mat­ka oli mi­nul­le to­del­la an­toi­sa ja mie­leen­pai­nu­va ko­ke­mus. En tun­te­nut it­se­ä­ni yk­si­näi­sek­si. Mie­lee­ni nou­si­vat Hen­gel­li­sen lau­lun sa­nat: ”Yk­sin en kul­je en het­ke­ä­kään, vaan ai­na mä vie­rel­lään Jee­suk­sen nään.”

Mat­kan ai­ka­na osal­lis­tuin en­sim­mäis­tä ker­taa hen­ki­lö­koh­tai­seen ru­kous­ta­pah­tu­maan. Ru­koi­li­ja­na oli pai­kal­li­nen hen­ki­lö ja sun­tio Vil­le Vi­ro­lai­nen toi­mi tulk­ki­na. Het­ki oli mi­nul­le kos­ket­ta­va ja voi­maan­nut­ta­va. Ru­kouk­sen jäl­keen olo oli rau­hal­li­nen ja le­vol­li­nen.

Nyt tu­le­va­na vii­kon­lop­pu­na Uu­den­kau­pun­gin seu­ra­kun­ta jär­jes­tää kai­kil­le avoi­men Toi­von­sii­vil­lä-ta­pah­tu­man, jon­ne voi tul­la mu­kaan nä­ke­mään, kuu­le­maan, ko­ke­maan ja ais­ti­maan.

Tai­ja Vil­ja­nen Uu­den­kau­pun­gin seu­ra­kun­nan

kirk­ko­neu­vos­ton ja -val­tuus­ton jä­sen