Kevät on taas koittanut ja sen kaameus tulee esiin tiestössä, vaikka kuinka yritetään paikata. Paikkaaminen monesti on aivan turhaa. Tehtäisiin kerralla kunnolla valmista, niin tiet kestäisi yli talven.
Välillä tuntuu, että asfaltin paikkaamien on pelkkää viihdettä, kun mennään lava-autolla, josta mustaa massaa heitetään lapiolla syntyneeseen kuoppaan ja tasoitetaan vähän lapiolla. Niin kuoppa on korjattu ainakin seuraavaan aamuun.
Teiden kunnossapito on jäänyt kokonaan hoitamatta. Ainoa, joka jaksaa kehua maan hallituksen puolesta, on ministeri Lulu Ranne.
Nyt laitetaan uuteen asfaltointiin noin 450 miljoona euroa ja tarve pelkkään korjausvelkaan on 1,6 miljardia euroa vuodessa. Tieliikenteen verotulot ovat kahdeksan miljardia euroa vuodessa. Mihin valtio hävittää tieliikenteestä saatavat tulot?
Suomi on pitkien etäisyyksien maa, jossa logistiikka ja henkilöliikenne kulkevat eteenpäin kumipyörillä. Ei tunnin junalla, ainakaan toistaiseksi. Lulu Ranne lupaa eduskunnassa yhtä sun toista, mutta korjausvelka vain kasvaa joka vuosi lisää.
Tiet näin kevään korvalla huononevat huononemistaan. On paikkaa paikan päällä ja lisää paikataan. Annetut määrärahat hukkuvat kuoppien paikkaukseen ja uuteen tien pinnoitukseen jää entistä vähemmän määrärahaa.
Autoilusta on tullut vaarallista. Pahat onnettomuudet lisääntyvät. Lisäksi kalusto joutuu koville ja rikkoontuu.
Tämä huono tienpito tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Viime kädessä käyttäjät maksavat kaiken itse.
Juhani Jokinen
Masku