Tu­run Van­hal­le Suur­to­ril­le on ke­rään­ty­nyt sank­ka ih­mis­jouk­ko kai­ke­ni­käi­siä vau­vas­ta vaa­riin. Jäl­leen on jou­lu­aat­to, jol­loin Suo­men Tur­ku ju­lis­taa maa­il­mal­le jou­lu­rau­han. Jou­lu­rau­han ju­lis­tus on lu­et­tu Tu­rus­sa lä­hes kat­ke­a­mat­to­ma­na pe­rin­tee­nä 1300-lu­vul­ta as­ti. Ta­pah­tu­ma on ra­di­oi­tu vuo­des­ta 1935 läh­tien.

Ti­lai­suus al­kaa Tu­run Tuo­mi­o­kir­kon kel­lon lyö­tyä 12 ker­taa. Mu­sii­kis­ta vas­taa­vat Lai­vas­ton Soit­to­kun­ta ja mies­kuo­ro Lau­lun Ys­tä­vät. Jou­lu­rau­han teks­tin lu­kee Tu­run kau­pun­gin pro­to­kol­la­pääl­lik­kö Mika Ak­ka­nen. Ti­lai­suus päät­tyy Po­ri­lais­ten mars­siin.

Lie­nee­kö teks­ti enää kai­kil­le sal­lit­tua. Lap­set voi­vat saa­da val­heel­lis­ta ha­pa­tus­ta: voi­ta­neen kor­va­ta vaih­to­eh­dol­la, jos­sa jou­lu­puk­ki piis­kaa tont­tu­ja po­roi­neen kilt­tien las­ten luo. Ai­kaih­mi­sis­tä ei ole niin vä­liä, ovat­ko kilt­te­jä vai ei. Heil­tä puk­ki ei us­kal­la edes ky­syä. Voi saa­da ns. pa­kit.

Työ­u­ra­ni alus­sa toi­mi­paik­ka­na­ni oli fir­mas­sa, joka si­jait­si Tu­rus­sa Ka­sar­min­ka­dul­la. Työ­ai­ka kes­ti aat­to­na puo­leen päi­vään as­ti, sit­ten juok­su­jal­kaa kuun­te­le­maan rau­han sa­no­maa. Hiki oli ha­tus­sa ja jou­lu­kii­reet odot­ti­vat ko­to­na. Jou­lu­puk­ki ei kui­ten­kaan ol­lut meil­le kos­kaan ter­ve­tul­lut, pe­lot­ta­va kun oli.

Lah­jat ja­et­tiin omien tont­tu­jen toi­mes­ta. Jou­lu­aat­toa oli­vat edel­tä­neet omien las­ten kuu­si­juh­lat, jois­sa jou­lun va­ka­va rau­han­sa­no­ma ja ton­tut eli­vät elä­mään­sä su­las­sa so­vus­sa. Jou­lu­pöy­dän an­ti­miin kuu­lui al­ku­pa­la­na jou­lu­e­van­ke­liu­mi, jon­ka luki lap­sis­ta hän, joka oli vii­mek­si lu­ku­tai­don saa­vut­ta­nut – kan­ger­te­lua vai­kei­den sa­no­jen lau­su­mi­ses­sa, mut­ta ai­na Jee­sus-lap­si syn­tyi sei­meen ja ih­mis­kun­nal­la oli hyvä tah­to.

Sit­ten jou­lu­por­saan kimp­puun, por­saan, jol­la ei ol­lut enää kort­ta suus­sa. Lap­so­set lau­loi­vat tra­di­ti­o­naa­li­set en­ke­li- ja tont­tu­lau­lut ja lah­jat ja­et­tiin omin voi­min. Oh­jel­maan kuu­lui­vat las­ten­lau­lu­jen li­säk­si viu­lu­e­si­tyk­set Aa­ro­nin pi­a­no­kou­lun mu­kaan.

It­se pel­kä­sin lap­se­na jou­lu­puk­kia sy­dä­me­ni poh­jas­ta: aat­to, kam­mot­ta­vin päi­vä koko vuo­des­sa. Omil­le lap­sil­lem­me puk­ki ja ton­tut ovat ai­na ol­leet sa­tu­hah­mo­ja. Jou­lun to­del­li­nen sa­no­ma joh­ti 2000 vuo­den taak­se kau­as Bet­le­he­miin, tal­liin, jos­sa Jee­sus syn­tyi sei­meen en­ke­li­kuo­ron lau­la­es­sa: Kun­nia Ju­ma­lal­le kor­keuk­sis­sa ja maan pääl­lä rau­ha ih­mis­ten kes­ken, joi­ta koh­taan hä­nel­lä on hyvä tah­to.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku