Kol­mas­ti me­ri­hä­däs­tä pe­las­tet­tu hur­mu­ri­kant­to­ri, viih­de­muu­sik­ko Sami Nie­mi­nen ha­lu­si kiit­tää Naan­ta­lin seu­dun va­paa­eh­tois­ta me­ri­pe­las­tus­toi­min­taa me­ri­hen­ki­sel­lä kon­ser­til­la. Kon­ser­tin ide­oi­ji­na, jär­jes­tä­ji­nä ja esiin­ty­ji­nä oli mu­ka­na me­ri­pe­las­ta­ja ja sak­so­fo­nis­ti Har­ri Leh­mus­to.

Kuu­li­joi­ta oli pai­kal­la lä­hes 300, jo­ten me­ri­pe­las­ta­jien toi­min­nan tu­ke­mi­seen ker­tyi oh­jel­ma­leh­tis­ten myyn­nis­tä mer­kit­tä­vä tuki.

Muu­si­kot koos­tui­vat Tu­run VPK:n pu­hal­li­nor­kes­te­ris­ta, so­lis­ti­na Sami Nie­mi­nen ja ka­pel­li­mes­ta­ri­na Rei­jo Bor­man. Kon­ser­tis­sa esiin­tyi­vät myös Nie­mi­sen har­joit­ta­mat kuo­rot Ariet­ta ja Ri­vie­ra Gos­pel sekä lau­la­ja Sari Pir­ho­nen.

Yli­ka­pel­li­mes­ta­ri­na, juon­ta­ja­na, lau­la­ja­na ja pi­a­nis­ti­na hää­ri Sami Nie­mi­nen. Val­koi­seen tak­kiin mus­tin so­mis­tein ja hel­mi­kuus­sa han­kit­tui­hin ”el­vis­ken­kiin” pu­keu­tu­nee­na sekä omal­la va­loi­sal­la ole­muk­sel­laan Nie­mi­nen sai ylei­sön odot­ta­maan jo­tain en­nen­kuu­lu­ma­ton­ta, ei­kä tur­haan.

Oh­jel­mis­to oli mo­ni­puo­li­nen vaih­del­len tun­nel­mas­ta toi­seen. Nie­mi­sen esi­tys Dan­ny Boy oli omis­tet­tu hä­nen äi­tin­sä muis­tol­le.

Oh­jel­mas­sa oli usei­ta El­vik­sen lau­la­mia mu­siik­ki­te­ok­sia. Unc­hai­ned me­lo­dyn El­vis esit­ti yö­nä, jol­loin hä­nel­le tuli kut­su Tai­vaan ko­tiin. Can´t help fal­ling love kuul­tiin Nie­mi­sen sekä kuo­ro­jen Ariet­ta ja Ri­vie­ra Gos­pel esit­tä­mä­nä.

Lau­lu Elä­män näl­kä oh­jaa pe­rim­mäis­ten asi­oi­den ää­rel­le, se is­tuu ol­ka­pääl­lä ja roh­kai­see eteen­päin, vaik­ka aa­mul­la ei jak­sai­si nous­ta­kaan.

Noc­tur­ne on Eu­ro­vii­su­jen kil­pai­lu­kap­pa­le vuo­del­ta 1995, me­lo­di­al­taan var­maan kau­nein ja her­kin koko Eu­ro­vii­su­jen his­to­ri­as­sa. Sen soo­lo-osan esit­ti kon­ser­tis­sa Sari Pir­ho­nen.

Kon­ser­tin tun­nus­kap­pa­le oli Pet­ri Laak­so­sen Me­ren lau­lua kuun­te­len: Sinä olet meri ja ula­pal­la sen me­ren lau­lua kuun­te­len, oli kon­ser­tin hen­keen mai­ni­os­ti so­pi­va teos.

Sy­dän täyn­nä sekä kai­hoa et­tä kii­tol­li­suut­ta sii­tä, et­tä saam­me elää kau­niis­sa maas­sam­me ja imeä it­seem­me sie­lum­me so­pu­koi­hin as­ti ulot­tu­vaa tun­tei­den kir­joa, en­nen kaik­kea rak­kaut­ta luon­toom­me ja lä­him­mäis­täm­me koh­taan.

Ee­va ja Visa Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku