Kumpi uhka karkottaa asukkaita maaseudulta enemmän susi vai pankit?
Pekka Heikkilä Uudestakaupungista nosti mielipidekirjoituksessaan (V-SS verkkolehti 8.12., printti 12.12.) pankkien nihkeyden rahoittaa asuntokauppoja haja-asutusalueella.
Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja tärkeänä kunnissa pidetään, että tarjolla on tontteja asumiseen sekä yrittämiseen. Kunnan elinvoiman yhtenä mittarina on asukkaiden houkuttaminen kuntaan ja pitäminen kunnassa tarjoamalla eri asumismuotoja. Odotukset kallistuvat mielellään omistusasumisen lisäämiseen, vuokra-asumiseen ja sen toteuttamiseen liittyy hieman enemmän riskejä.
Asuntokauppojen ja rakentamisen määrät ovat tällä hetkellä hyvin alhaiset johtuen monista syistä.
Aiemmin paikallispankit ja niiden johtajat yrittivät edistää kauppojen syntymistä, ehkä pienellä riskilläkin mutta heillä olikin kuntien kanssa sama visio. Nyt tuntuu että raha ohjautuu mieluimmin suuriin kasvukeskuksiin kuin maaseudulle.
Kannattaako kuntien enää tarjota pientalotontteja kun niille ei löydy rakentajia?
Maalla villin luonnon keskellä kuitenkin haluttaisiin asua, pitäisikö olla tarjolla erimuotoista vuokra-asumista ja rakentaa asuntoja siihen tarpeeseen?
Pekka Heikkilä peräänkuulutti valtiovallan edustajien kantaa pankkiasiaan, suden kannanhoidolliseen metsästykseen ovat jo alueen kansanedustajat näkyvästi reagoineetkin.
Kuntapäättäjänä haluaisin nyt vastauksia tähän pankkiasiaan, jotta osaisimme luoda oikeanlaista tulevaisuudenkuvaa.
Voisimmeko istua alas rahoituslaitosten edustajien kanssa ja löytää oikea suunta eteenpäin? Kunnista löytyy varmasti edustajia siihen pöytään, löytyykö kasvottomista pankeista vai eikö haluta heittää ketään susille?
Simo Virtanen, sd.
Valtuuston puheenjohtaja
Vehmaa