Kun olin lap­si ja nuo­ri 1950- ja 1960-lu­vuil­la, niin ruo­ka­pöy­däs­sä oli yleen­sä pe­ru­naa ja kas­ti­ket­ta, puo­luk­ka­sur­vos­ta, mai­toa ja lei­pää sekä jäl­ki­ruu­ak­si mar­ja­sop­paa. Täl­lai­nen ruo­ka­va­lio oli tuo­hon ai­kaan to­del­la ylei­nen. Sit­tem­min pe­ru­nan suo­sio on vaih­to­eh­to­jen li­sään­ty­es­sä hie­man kär­si­nyt.

Ko­ti­mai­nen pe­ru­na an­sait­see paik­kan­sa ta­kai­sin ruo­ka­pöy­täm­me ar­vos­te­tuim­pien raa­ka-ai­nei­den jouk­koon. Vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä pe­ru­na on jou­tu­nut väis­ty­mään pas­tan ja rii­sin tiel­tä, vaik­ka ra­vit­se­muk­sel­li­ses­ti ja eko­lo­gi­ses­ti tar­kas­tel­tu­na sil­lä on mo­nia etu­ja kil­pai­li­joi­hin­sa näh­den.

Pe­ru­naa on toi­si­naan pi­det­ty van­ha­nai­kai­se­na tai jopa epä­ter­veel­li­se­nä hii­li­hyd­raat­ti­na. To­del­li­suu­des­sa kei­tet­ty pe­ru­na on ra­vin­to­ai­ne­ti­heä ja vä­hä­e­ner­gi­nen ruo­ka. Se si­säl­tää run­saas­ti ka­liu­mia, C-vi­ta­mii­nia ja B6-vi­ta­mii­nia sekä tar­jo­aa hy­vän kyl­läi­syy­den suh­teel­li­sen pie­nel­lä ka­lo­ri­mää­räl­lä. Moni yl­lät­tyy kuul­les­saan, et­tä sa­das­sa gram­mas­sa kei­tet­tyä pe­ru­naa on huo­mat­ta­vas­ti vä­hem­män ener­gi­aa kuin vas­taa­vas­sa mää­räs­sä kei­tet­tyä pas­taa tai rii­siä.

Pe­ru­nan vah­vuu­det ei­vät kui­ten­kaan ra­joi­tu ra­vit­se­muk­seen. Yhä tär­ke­äm­mäk­si nou­see ky­sy­mys ruo­an ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta. Täs­sä ver­tai­lus­sa suo­ma­lai­nen pe­ru­na on vah­voil­la. Se voi­daan kas­vat­taa lä­hel­lä ku­lut­ta­jaa suo­ma­lai­sil­la pel­loil­la il­man pit­kiä kul­je­tus­mat­ko­ja. Rii­si puo­les­taan tuo­daan lä­hes poik­keuk­set­ta kau­kaa Aa­si­as­ta tai Ete­lä-Eu­roo­pas­ta, mikä li­sää kul­je­tus­ten ym­pä­ris­tö­kuor­maa. Li­säk­si rii­sin­vil­je­lyyn liit­tyy huo­mat­ta­via me­taa­ni­pääs­tö­jä, jot­ka kiih­dyt­tä­vät il­mas­ton­muu­tos­ta.

Myös pas­ta jää eko­lo­gi­ses­sa ver­tai­lus­sa usein pe­ru­nan var­joon. Vaik­ka veh­nää voi­daan kas­vat­taa Eu­roo­pas­sa, pas­ta vaa­tii usei­ta ja­los­tus­vai­hei­ta en­nen kuin se pää­tyy kau­pan hyl­lyl­le. Pe­ru­na sen si­jaan on hy­vin vä­hän pro­ses­soi­tu tuo­te: se nos­te­taan maas­ta, va­ras­toi­daan ja kei­te­tään.

Pe­ru­nan suo­si­mi­nen ei tar­koi­ta luo­pu­mis­ta kan­sain­vä­li­sis­tä mau­is­ta tai ruo­ka­kult­tuu­reis­ta. Kyse on sii­tä, et­tä ar­vos­tam­me omaa, laa­du­kas­ta ja kes­tä­vää raa­ka-ai­net­tam­me. Kun va­lit­sem­me suo­ma­lai­sen pe­ru­nan use­am­min rii­sin tai pas­tan si­jaan, tu­em­me ko­ti­mais­ta maa­ta­lout­ta, vä­hen­näm­me ruo­kam­me ym­pä­ris­tö­kuor­maa ja saam­me sa­mal­la ra­vit­se­vaa ruo­kaa.

Pe­ru­nan mai­ne kai­paa päi­vi­tys­tä. Se ei ole men­nei­syy­den jään­ne, vaan tu­le­vai­suu­den vas­tuul­li­nen va­lin­ta. Suo­ma­lai­sen pe­ru­nan kun­ni­an­pa­lau­tus oli­si voit­to sekä ter­vey­del­le et­tä ym­pä­ris­töl­le.

Rit­va Kike Elo­maa

kan­sa­ne­dus­ta­ja (ps.)

maa- ja met­sä­ta­lous­va­li­o­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja