Sohva on tyhjä. Kuningas ei enää vartioi ikkunassa omalta suosikkipaikaltaan ohikulkijoita. Sudet tappoivat Ismon peurajahdin yhteydessä. Mitään ei ollut tehtävissä Ismon pelastamiseksi, kun pääsin paikalle.
Vielä edellispäivänä Ismon mieli oli maassa koko päivän, kun hän jäi kotiin ja lähdin Eskon kanssa metsään harjoittelemaan. Nyt oli Ismon vuoro ja hän oli innoissaan heti aamulla lähtemään.
Aina kun lähdetään metsään, on riski, että jotain tapahtuu. Olen yrittänyt minimoida riskit. En päästä koiraa tien varresta irti, minulla on kuivapuku autossa siltä varalta, että koira tippuu jäihin, en ole päästänyt koiraa hirvien perään.
Susien suhteen on kuitenkin aika vähän tehtävissä. Niiden liikkeistä ei ole tietoa ja niitä on koko ajan enemmän. Riistakeskus on jo rajoittanut lupamääriä, jotta pedoille riittää ruokaa. Jos susia on nyt alueellamme vaikka kymmenen ja meillä on jo nyt ongelmia, niin minkä verran meillä on ongelmia, jos susia on vaikka 20?
Mäyräkoira ei ole sudelle uhka millään muotoa missään tilanteessa. Silti sudet kokivat Ismon sellaiseksi vastustajaksi, että hänet piti tappaa. Ismo oli hyvä metsästyskoira, todellinen sohvanvaltaaja, määrätietoinen, itsepäinen, Suomen ajovalio, Ruotsin jälkivalio, serteillä näyttelyissä palkittu sekä Suomessa että Ruotsissa ja ennen kaikkea ”Pappan poika”.
Eniten surettaa se, että Ismon kuolema oli täysin turha. Se olisi ollut helposti estettävissä, mikäli petopolitiikka olisi toisenlaista.
Vaikka mieli on maassa, niin olen silti kiitollinen niistä neljästä vuodesta, jonka ajan saimme Ismon pitää. Sanotaan, ettei mäyräkoiraa voi opettaa, vaan koira opettaa sinua. Opetit minulle metsästyksestä paljon enemmän kuin mitä siihen saakka olin oppinut.
Käytöksessä sinulla oli omat oikkusi, mutta hyvin me tulimme toimeen. Viime kesänä sait valtakuntaasi pienen prinssin, Eskon. Et varsinaisesti aina ilahtunut uudesta tulokkaasta, sillä huomion jakaminen ei ollut sinun mieleesi. Tulitte kuitenkin toimeen ja varmaan Eskon kasvaessa teistä olisi tullut hyvä pari valjakko.
Jätit Eskolle suuret haalarit täytettäväksi ja sydämeemme suuren kaipauksen. Kiitos Ismo.
Juha Virtala