Sa­lon sai­raa­lan yö­päi­vys­tys lo­pe­te­taan, vaik­ka Var­si­nais-Suo­mes­sa on huu­ta­va pula sai­raa­la­pai­kois­ta. Täy­sin jär­je­tön pää­tös. Omai­se­ni sai­ras­tui it­se­näi­syys­päi­vä­nä niin, et­tä hän vaa­ti sai­raa­la­hoi­toa.

Veim­me hä­net Vak­ka-Suo­men sai­raa­lan päi­vys­tyk­seen aa­mul­la kel­lo 10. Hä­nel­le aloi­tet­tiin heti an­ti­bi­oot­tien ti­pu­tus. Hän ma­ka­si koko päi­vän Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa ja kos­ka siel­lä ei ole yö­päi­vys­tys­tä ei­kä ol­lut osas­to­paik­kaa, hä­net siir­ret­tiin il­lal­la Tyks akuut­tiin odot­ta­maan osas­to­paik­kaa, jota ei löy­ty­nyt nel­jäs­sä päi­väs­sä.

Akuu­tis­sa hän ma­ka­si maa­nan­tai-il­taan as­ti, kun­nes hä­net lä­he­tet­tiin ko­tiin il­lal­la niin, et­tä hän saa­pui kel­lo 23 tak­sil­la.

Po­ti­las on ke­hi­tys­vam­mai­nen ja ta­sa­pai­no on heik­ko, jo­ten oli täy­sin vas­tuu­ton­ta lä­het­tää hä­net yk­sin ko­tiin il­moit­ta­mat­ta asi­as­ta omai­sil­le. On­nek­si hä­nel­lä oli avain tas­kus­sa, jo­ten hän pää­si si­säl­le ei­kä jää­nyt pak­ka­seen.

Soi­tin aa­mul­la taas ky­sy­äk­se­ni ti­lan­net­ta Tyk­sis­sä ja sain kuul­la asi­as­ta, jol­loin omat suun­ni­tel­ma­ni me­ni­vät täy­sin uu­sik­si, kun piti kii­reel­lä läh­teä kat­so­maan, on­ko omai­se­ni ko­to­na ja kun­nos­sa.

Var­has­sa nos­te­taan hal­lin­non ko­kous­palk­ki­o­ta ja joh­don palk­ki­ot ovat huip­pu­luok­kaa, mut­ta ra­hat ei­vät rii­tä sai­raan­si­joi­hin.

Omai­nen