Maaseudun Tulevaisuudessa oli juttuja hiilinieluista ja -päästöistä, sekä todisteluja mistä Suomen ja Ruotsin metsien hiilinielujen erot johtuvat. Ongelmallisinta asiassa on se, että meillä Suomessa on liian vähän todellisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Maamme virallinen tieto perustuu tietokonelaskelmiin eli mallinnuksiin. Ruotsissa tulokset perustuvat enemmän pitkäaikaisiin mittausaineistoihin.
Maallikkokin ymmärtää, että olemme hyvin heikoilla jäillä virallisten tutkimustulosten oikeellisuudessa Ruotsiin verrattuna. Jos meillä perustiedot ovat vähäiset, niin ei paljon auta, vaikka kuinka hienot mallinnukset saataisiin. Helposti unohdetaan, että mallinnukset vaikuttavat myös tulevaisuudessa maksuihin hiilipäästöistä ja EU:lle annettaviin tietoihin.
Juttuja lukiessa tuli hyvin ristiriitainen olo. Mikä on mittauksiin perustuvaa todellista tietoa ja mikä olemattomiin pohjatietoihin perustuvaa tietokonemallinnusta?
Väitettiin, että Suomen suuremmat päästöt perustuvat pääsääntöisesti liian suuriin hakkuumääriin ja ojitettujen soiden suureen määrään. Soiden päästöt eriytyivät Suomen ja Ruotsin välillä 2010-luvulla ja Suomen suot ovat pääasiassa ojitettu 60–70 -luvulla. Eli mallinnuksien mukaan noin neljänkymmenen vuoden päästä ojituksista suot ovat alkaneet tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä Ruotsia enemmän.
Luonnonvarakeskus väittää, että ilmaston lämpeneminen on tehnyt merkittävät muutokset. MT:ssä kerrotaan, että kokovuoden keskilämpötila Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan on noussut 40-luvulta 2020 luvulle 1,1–1,3 astetta. Lämpötilan muutos on vähän heikko peruste ojituksista neljänkymmenen vuoden päästä aiheutuneisiin muutoksiin tutkimustuloksissa.
MT:n jutussa soiden ennallistamista on mainostettu mallinnuksien mukaan erinomaisena keinona vähentää hiilidioksidipäästöjä. Kuitenkin jutussa kerrotaan, että suoraa mittaustietoa ennallistettujen soiden kasvihuonepäästöistä on yhä niukasti. Todellisuus on hyvin laihalla pohjalla tällaisella tutkimuksella, vaikka informatiivinen vaikutus voi olla hyvinkin merkittävä.
Luonnonvarakeskus kertoo, että laskennan virheistä ei ole kysymys. Ei varmaan olekaan, mutta jos pohjatiedot ovat olemattoman vähäiset, niin lopputulos menee arvailuksi.
Väite, että metsien hakkuiden vähentäminen vaikuttaa merkittävästi hiilinieluihin, on myös kestämätön. Mitään tätä väitettä puoltavia pitkäaikaisia mittaustuloksia ei ole, on ainoastaan mallinnuksia. Kun puhutaan harvennushakkuista, niin niitä on rästissä jo nyt valtava määrä. Ei niitä pidä vähentää, vaan huomattavasti lisätä. Ilmaston ja metsän kasvun kannalta tämä on välttämätöntä.
Hakkuuaukkojen ilmastovaikutuksia voisi parantaa vaatimalla niiden uudistamisen nopeuttamista. Hakkuuaukkojen muuttuminen päästölähteestä hiilinieluksi tapahtuu kuitenkin kohtuullisen nopeasti puun kokonaisikään nähden. Metsissä on eri-ikäistä kasvustoa koko ajan ja metsää pitää katsoa kokonaisuutena, ei yksittäisenä hakkuuaukkona.
En väitä, että Ruotsin pitkän aikavälin mittaustulokset ovat oikeat. Mutta yleensä mitatut tulokset ovat kuitenkin oikeammat, kuin vähäisillä tutkimustuloksilla tehdyt tietokonemallinnukset. Voi myös hyvällä syyllä kysyä: Kun Suomen tutkimukset pelkistyvät mittaustulosten sijaan pitkälti mallinnuksiin, kuinka paljon aatemaailma vaikuttaa lopputuloksiin?
Pekka Heikkilä
Uusikaupunki