My­nä­mä­el­lä näh­tiin hil­jat­tain ta­paus, jos­sa maan­vil­je­li­jä ajoi ison mää­rän bi­o­lai­tok­sen lan­noi­tet­ta met­sään kal­li­on pääl­le. Jo­kai­nen asi­aa tun­te­va tie­tää, et­tä täl­lai­nen toi­min­ta rik­koo suo­raan nit­raat­ti­a­se­tus­ta.

Ky­sees­sä ei ol­lut pie­ni va­hin­ko, vaan mas­sii­vi­nen mää­rä ra­vin­ne­ri­kas­ta lan­noi­tet­ta pai­kas­sa, jos­ta ra­vin­ne­va­lu­mat pää­ty­vät lä­hei­seen Ki­vi­jär­veen. Tämä ei vie­lä riit­tä­nyt he­rät­tä­mään tar­peek­si huol­ta, vaan ky­sei­nen vil­je­li­jä le­vit­ti sa­tei­den jäl­keen lan­noit­teen ve­den kyl­läs­tä­mään pel­toon lii­an pie­nel­le pin­ta-alal­le. Jot­ta asia ei oli­si ol­lut tar­peek­si va­ka­va, niin nit­raat­ti­a­se­tuk­sen mak­si­mi­lan­noi­te­mää­rää ri­kot­tiin reip­paas­ti.

Kai­ken tä­män li­säk­si pel­lol­ta pin­ta­va­lu­mat pää­tyi­vät ojaan, joka joh­taa Ki­vi­jär­veen. Myös­kään mul­taus­vaa­ti­mus­ta ei nou­da­tet­tu ajal­laan. Nit­raat­ti­a­se­tuk­ses­ta ei löy­dy koh­taa, jota täs­sä ta­pauk­ses­sa ei oli­si ri­kot­tu.

Va­li­tet­ta­vas­ti ky­sei­sen maan­vil­je­li­jän toi­min­nas­sa on ol­lut jo pit­kään pal­jon mui­ta­kin puut­tei­ta, ei­kä tämä ta­paus ol­lut mi­kään eril­li­nen lip­sah­dus tai va­hin­ko. Mikä saa toi­min­nan ajau­tu­maan sel­lai­seen sol­muun, et­tä la­kien ja sää­dös­ten nou­dat­ta­mi­nen tun­tuu muo­dos­tu­van mah­dot­to­mak­si? Maa­ta­lou­den ah­din­ko on to­del­li­nen, mut­ta jos sään­tö­jen oi­ko­mi­nen ja nor­mien lai­min­lyön­ti muut­tu­vat jat­ku­vak­si toi­min­ta­ta­vak­si, ol­laan vaa­ral­li­sel­la tiel­lä.

On­kin syy­tä muis­taa ja tie­dos­taa, mik­si maa­ta­lous­tu­kia mak­se­taan. Tu­kien mak­sa­tuk­sen eh­to­na ja pe­rim­mäi­se­nä tar­koi­tuk­se­na on ni­me­no­maan se, et­tä la­ki­sää­tei­siä ase­tuk­sia ja ym­pä­ris­tö­vel­voit­tei­ta nou­da­te­taan.

Ym­pä­ris­tö­kor­vaus ja muut tuet ei­vät ole au­to­maat­ti­nen so­si­aa­lie­tuus, vaan yh­teis­kun­nan mak­sa­ma kor­vaus sii­tä, et­tä ruo­an­tuo­tan­to ta­pah­tuu kes­tä­väs­ti ja ym­pä­ris­töä kun­ni­oit­ta­en. Nit­raat­ti­a­se­tuk­sen ja mui­den nor­mien nou­dat­ta­mi­nen on näi­den tu­kien eh­do­ton vä­him­mäis­vaa­ti­mus.

Ta­pauk­ses­sa ih­me­tyt­tää kun­nan ym­pä­ris­tö­vi­ra­no­mai­sen toi­min­ta tai pa­rem­min­kin toi­mi­mat­to­muus. Aluk­si vi­ra­no­mai­nen ei näh­tä­väs­ti näh­nyt asi­as­sa mi­tään suur­ta on­gel­maa. Vas­ta mui­den vi­ra­no­mais­ten ky­se­lyi­den ja kan­sa­lais­ten yh­tey­de­not­to­jen jäl­keen, rei­lun vii­kon vii­veel­lä, ym­pä­ris­tö­tar­kas­ta­ja an­toi päi­vä­mää­rän, jol­loin lan­noi­te pi­tää ol­la pois met­säs­tä. Lop­pu­tu­lok­se­na oli mo­nen päi­vän li­sä­ai­ka jo yli kak­si viik­koa met­säs­sä ole­van lan­noit­teen pois siir­tä­mi­sel­le.

Mi­tään ra­vin­ne­va­lu­mien es­tä­vää toi­min­taa ei lan­noi­te­ka­sal­le teh­ty. Lan­noi­te­ka­saa ei myös­kään siir­ret­ty en­nen ko­via sa­tei­ta, jot­ka oli­vat tie­dos­sa.

Kan­sa­lai­se­na ky­syn, mik­si ym­pä­ris­tö­tar­kas­ta­jien suh­tau­tu­mi­nen la­ki­sää­teis­ten teh­tä­vien­sä hoi­toon on näin vä­lin­pi­tä­mä­tön­tä? Ym­pä­ris­tö­vi­ra­no­mai­sen te­hos­te­tun val­von­nan ja sel­kei­den sään­tö­jen pi­täi­si ol­la kaik­kien etu, myös nii­den re­hel­lis­ten vil­je­li­jöi­den, jot­ka hoi­ta­vat asi­an­sa sään­tö­jen mu­kaan ja kan­ta­vat vas­tuun omas­ta lä­hiym­pä­ris­tös­tään.

On­ko maa­ta­lou­den ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne ajau­tu­nut jo sel­lai­seen pis­tee­seen, et­tä sään­tö­jen oi­ko­mi­nen ja ym­pä­ris­tön vaa­ran­ta­mi­nen näh­dään ai­no­a­na kei­no­na pär­jä­tä? On­ko kun­nan ym­pä­ris­tö­val­von­ta to­del­la sitä var­ten, et­tä se re­a­goi vas­ta sil­loin, kun pai­ne ul­ko­puo­lel­ta kas­vaa lii­an suu­rek­si?

Ym­pä­ris­tön pi­laan­tu­mi­nen ei kat­so ka­len­te­ria ei­kä se­lit­te­ly­jä. Meil­lä on oi­keus vaa­tia, et­tä kun­nan vi­ra­no­mai­set ot­ta­vat ym­pä­ris­tö­vaa­rat va­ka­vas­ti ja val­vo­vat la­ke­ja il­man vii­vyt­te­lyä tai sil­mien um­mis­ta­mis­ta.

Re­hel­li­sen vil­je­lyn puo­les­ta