Hih­kai­sin ilos­ta, kun luin leh­des­tä, et­tä Naan­ta­liin ra­ken­ne­taan kyl­py­lä­ho­tel­li. Kau­pun­ki pa­laa en­ti­syy­teen tun­net­tu­na kyl­py­lä­kau­pun­ki­na, ei muu­mi­maa­il­ma­na.

Suun­ni­tel­lun ho­tel­lin alu­eel­le joh­ta­va ny­kyi­sen ase­ma­kaa­van mu­kai­nen Tuu­len­suun­ka­tu ei joh­da lii­ken­net­tä kes­ki­kau­pun­gin hal­ki ja ho­tel­lil­ta edel­ly­te­tään park­ki­paik­ko­ja myös ylei­seen käyt­töön. Ovat tui­ki tär­kei­tä ke­sä­ai­kaan, kun puis­tos­sa jär­jes­te­tään esi­mer­kik­si ke­sä­kon­sert­te­ja. Alu­eel­ta pois­tet­ta­vat asuin­ta­lot ovat ai­kan­sa elä­nei­tä, ei­vät kult­tuu­ri­mo­nu­ment­te­ja.

Vuok­ra­lai­sil­le, se­ni­o­ri­kan­sa­lai­sil­le, on tar­jol­la sa­maan hin­taa heil­le so­pi­vam­mat asui­no­lot. Use­at ikäih­mi­set ha­lu­ai­si­vat mie­lel­lään muut­taa lä­hem­mäs pal­ve­lu­ja. It­se­näi­nen kaup­pa­reis­su päi­vän pi­ris­tyk­se­nä on ar­vo­kas lisä toi­min­nal­li­suu­den säi­ly­mi­seen ja asi­a­no­mai­sen it­se­mää­rää­mi­soi­keu­teen.

Uu­dis­ho­tel­lil­ta on kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä kau­pun­gin ve­ne­sa­ta­ma, Nun­na­lah­den ui­ma­ran­nan tar­jo­a­ma ran­ta­e­lä­mä ja kau­pun­gin kes­kus­ta. Ei tar­vi­ta pel­ti­leh­mää, le­vät­köön ho­tel­lin park­ki­pai­kal­la. Toki myös Kai­lon saa­reen, Muu­mi­maa­il­maan, on kä­ve­ly­sil­ta mil­tei ho­tel­lin pi­hal­ta.

Naan­ta­lin van­ha kirk­ko on yhä suu­rin ja ko­mein kai­kis­ta ra­ken­nuk­sis­ta. Kirk­ko kes­kel­lä ky­lää, on van­ha sa­non­ta. Siis kes­kel­lä syk­ki­vää elä­mää, ei yk­si­näi­syy­des­sä vuo­si­sa­to­ja van­ha­na jään­tee­nä, joka on kier­ret­tä­vä kau­kaa. Ke­säi­nen trum­pe­tin­soit­to kir­kon tor­nis­ta il­moit­taa kau­pun­gin asuk­kail­le il­ta­rau­han las­keu­tu­mi­ses­ta tie­noon yl­le.

Suun­ni­tel­lun ho­tel­lin asuk­kais­ta ei var­maan­kaan ole häi­ri­ö­tä kir­kos­sa ja hau­taus­maal­la kä­vi­jöil­le. Lä­hel­lä kirk­koa ole­vat ran­ta­ra­vin­to­lat­kin häi­rin­ne­vät enem­män har­ras­ta tun­nel­maa, siel­tä kun voi kuu­lua tans­si­mu­siik­ki hau­taus­maal­le as­ti, tans­si yli hau­to­jen. It­se kirk­ko on hy­vin­kin luok­se­pää­se­mä­tön ikäih­mis­naan­ta­li­lai­sil­le. On jää­nyt mon­ta ti­lai­suut­ta käy­mät­tä, lii­kun­ta­es­tei­se­nä sin­ne ei pys­ty ki­pu­a­maan. Tak­si­kyy­ti park­ki­pai­kal­ta kirk­koon ja ta­kai­sin on ol­lut ai­noa mah­dol­li­suus.

Ho­tel­lil­ta voi­si ol­la tar­vit­ta­es­sa kul­je­tus kir­kos­sa jär­jes­tet­tä­viin ti­lai­suuk­siin.

It­se ho­tel­lin ark­ki­teh­tuu­ris­ta en osaa sa­noa, jo­kai­sel­la su­ku­pol­vel­la on oi­keus lyö­dä oma lei­man­sa kult­tuu­riym­pä­ris­töön. Van­ha Naan­ta­li puu­ta­loi­neen on kä­sit­tääk­se­ni suo­jel­tu koh­de, jota ih­mis­kä­si ei saa run­nel­la.

Jos­pa uu­si kyl­py­lä tar­jo­ai­si myös pi­dem­pään oles­ke­le­vil­le mah­dol­li­suu­den ko­di­no­mai­seen asu­mi­seen ns. huo­neis­to­ho­tel­lis­sa.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lis­sa kou­lu­tet­tu

Me­ri­mas­ku