Olen ikääntyessäni kiinnittynyt enemmän omaan seurakuntaani, Merimaskuun. Mustia pilviä on kuitenkin näkyvissä. Kirkkomme viettää 300-vuotisjuhlaa tänä vuonna, lahjaksi ilmeisesti seurakunta lakkautetaan, kirkko jää lähinnä muistomerkiksi, sunnuntaiseurakuntamme kahvitteluyhteisökin hajautetaan. Sääli!
”Hän teki köydenpätkästä ruoskan ja ajoi heidät kaikki ulos temppelin huoneista. Rahanvaihtajien rahat hän kaatoi maahan jne. Lopuksi hän lausui: älkää tehkö minun isäni huoneesta markkinapaikkaa.” Joh. 2: 15–16 mukaillen.
On tullut aika, jolloin seurakuntalainen voi valita kirkon niin sanotun sivutuotteen mukaan. Turussa, Mikaelin kirkkotilassa, tarjoiltiin lauantaina 21.3. mestarikokkien valmistama 190 euron ateria, johon kuuluu myös juomavalikoima; siis paaston aikana. Liekö ruokana etanoita, kaviaaria tai muita erikoisherkkuja. Ylensyöntiä pitäisi kuitenkin välttää, ellei oksennusämpäreitä ole varattu riittävästi. Ahneus on toinen luontomme.
Pyhä ehtoollinen on seurakunnan ruoka ja juoma, joita hartaudella alttarin äärellä nautitaan sielun ja ruumiin hyvinvoinniksi.
Miksi ruokailuun ei käytetä seurakuntataloa ja aterioinnin jälkeen kirkossa olisi info- ja hartaustilaisuus halukkaille. Onkohan kirkossa otettu huomioon kaikki terveysviranomaisten määräykset? Tilanne on absurdi.
Merimaskun seurakunta kokoaa väen 300-vuotisjuhlajumalanpalvelukseen lahjoittamalla kävijöille kirkon kuvalla varustetun punaisen muoviämpärin. Tulee mieleen mietelause: ”Ei kannettu vesi kaivossa pysy”. Ei taida pysyä piispan tai kirkkoherran saarnakaan, kun pitää miettiä juhlaämpärin käyttötarkoitusta kotona.
Yleensä rappeutumista seuraa kaaos ja rangaistus, joka palauttaa virkaatekevät ja alamaiset takaisin uuteen totuuteen.
Perinteiden vaalimista ja tervettä järkeä ei ole syytä unohtaa, kun kyse on vuosisataisista hyviksi todetuista käytännöistä.
Ei mässäilyä Herran huoneeseen eikä muoviämpäreitä syyksi saapua jumalanpalvelukseen, joogamatotkaan eivät kuulu evankelisluterilaisen uskonnon harjoittamiseen.
Eeva Auvinen
Merimaskun seurakuntalainen