Viime aikoina olemme saaneet lukea lehdistä ja sosiaalisesta mediasta ikääntyneisiin kohdistuvia ikäviä ja surullisia tapahtumia. Hoitopaikoilla on sattunut asioita, joita ei yksinkertaisesti saa tapahtua missään olosuhteissa.
Jokaisella meistä on oikeus luottaa siihen, että hoitopaikat tarjoavat ikääntyneille turvaa, huolenpitoa ja ihmisarvoa. Myös omaisten on voitava luottaa siihen, että heidän läheisensä saavat tarvitsemansa avun ja kohtelun silloin, kun he eivät itse ole paikalla.
Olen omassa työssäni nähnyt, miten potilaat jonottavat hoitoon tavalla, jota ei voi sanoa enää kestäväksi. Poliklinikkatyössä ajanvarausjonot ovat venyneet niin pitkiksi, että kiireettömäksi merkattu asia saattaa odottaa kuukausia jopa vuosia.
Tästä esimerkkinä alueemme glaukoomapotilaat tai kuulontutkimukseen odottavat. Monet ovat kertoneet soittaneensa ajanvaraukseen vain kuullakseen, että olette edelleen jonossa odottamassa vastaanottoaikaa. Tämä kertoo siitä, että järjestelmä on ajettu aivan liian ahtaalle.
Päivystyksen pitkittyneet jonot ja jatkuvat ruuhkat herättävät kysymyksen jatkohoitopaikkojen riittävyydestä. Olemmeko lakkauttaneet liikaa jatkohoitopaikkoja? Ottaen huomioon, että ikääntyneiden määrä kasvaa seuraavan vuosikymmenen aikana voimakkaasti. Kysymys on kiireellinen ja ajankohtainen.
Ikääntyneiden määrän kasvu ei ole yllättävä kriisi, vaan tilastollisesti tarkasti ennustettava kehitys, johon ei ole varauduttu riittävästi.
Varsinais-Suomessa oli vuonna 2023 75 vuotiaiden määrä noin 44 000. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuonna 2040 luku nousee 73 000:een. Nämä luvut kertovat karua kieltään.
Palvelutarve kasvaa voimakkaasti, vaikka nykyisilläkin resursseilla selviytyminen on vaikeaa. Kotihoidon tilanne on omalta osaltaan huolestuttava. Kotihoidon työntekijät tekevät parhaansa, mutta käyntiajat ovat tarkkaan mitoitettuja ja henkilöstö kuormittunutta.
Ikääntyneen elämänlaatu ei kuitenkaan koostu vain lääkkeistä ja perushoidosta. Sosiaalinen kanssakäyminen, se että joku pysähtyy kuuntelemaan ja kohtaamaan, on yhtä tärkeää kuin fyysisen hoidon laatu. Jos kotihoito ei pysty tähän, on järjestelmä liian tiukilla.
Me emme saa hukata tätä hyvinvointivaltiota. Se ei ole syntynyt itsestään, eikä sen säilyminen ole itsestäänselvyys. Ikääntyneiden asema kertoo paljon yhteiskuntamme arvoista. Turvallinen vanhuus ei ole etuoikeus, se on perusoikeus.
Nyt on aika katsoa rehellisesti, missä olemme epäonnistuneet, ja tehdä päätöksiä, joilla ihmisten luottamus voidaan palauttaa.
Heli-Päivikki Laurén
sairaanhoitaja
aluevaltuutettu (sd.)