Isä­näi­ti­ni Fran­sis­ka Pie­ti­lä jär­jes­ti en­nen so­tia joka kesä Pie­ti­län pi­hal­la har­taus­ti­lai­suu­den. Isoi­sä­ni Juho Pie­ti­lä lait­toi is­tuin­penk­ke­jä. Pap­pi ja kant­to­ri oli­vat mu­ka­na. Vä­keä oli pal­jon, osa tuli he­vo­sil­la ja jou­si­te­tuil­la rau­ta­pyö­rä­kär­ryil­lä.

So­dan ai­ka­na Mau­nu­lan nai­set, Rau­ha ja Kyl­lik­ki, jär­jes­ti­vät har­taus­ti­lai­suuk­sia ko­to­naan Sant­ti­on Mau­nu­las­sa. So­dan jäl­keen hei­dän naa­pu­rin­sa Raa­kel ja Elis Soi­nu al­koi­vat pi­tää har­taus­ti­lai­suuk­sia ko­to­naan Sant­ti­on Mau­nul­la. Lii­sa Er­kin­ty­tär liit­tyy muis­ti­tie­don mu­kaan Mau­nun ta­loon. Lii­sa oli pii­ka­na Mau­nul­la, kun hän sai hen­gel­li­sen he­rä­tyk­sen.

Vuon­na 1956 Mau­nun ta­lon eteen lai­tet­tiin Lii­sa Er­kin­tyt­tä­ren muis­to­ki­vi. Sil­loin oli­vat suu­ret he­rän­näis­juh­lat Ka­lan­nis­sa. Pre­si­dent­ti Kek­ko­nen kävi vai­mon­sa kans­sa Ka­lan­nin kir­kos­sa. Kir­kol­la oli sil­loin vä­keä val­ta­vas­ti. Lii­sa Er­kin­tyt­tä­ren muis­to­ki­vi siir­ret­tiin myö­hem­min noin sa­dan met­rin pää­hän ny­kyi­sel­le pai­kal­leen omal­le ton­til­le. Hä­nen ta­ri­naan­sa liit­tyy myös An­tin­ta­lo Ky­tä­mä­es­sä.

Lah­den ky­läs­sä Ei­no Vir­ta­nen piti har­taus­ti­lai­suuk­sia Pe­reen ta­los­sa. Pe­tek­sen Ali-Pi­ri­läs­sä ylei­siä har­taus­ti­lai­suuk­sia oli sekä si­säl­lä et­tä pi­hal­la. Kuu­an­ta­ka­na pi­det­tiin ylei­siä har­taus­ti­lai­suuk­sia kol­mes­sa eri per­hees­sä. Näis­sä ky­lien har­taus­ti­lai­suuk­sis­sa oli ta­val­li­ses­ti joku seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jä mu­ka­na.

Lah­den kou­lun opet­ta­ja Mai­ja Mar­tin­ka­ri piti har­taus­ti­lai­suuk­sia kou­lul­la kir­kol­li­si­na juh­la­päi­vi­nä. Sil­loin har­taus­ti­lai­suu­det liit­tyi­vät osit­tain epä­var­maan ai­kaan. Mai­ja Mar­tin­ka­ri, o.s. Ah­to­la, oli rip­pi­kou­lui­käi­se­nä ol­lut kan­sa­lais­so­dan ai­ka­na Tam­pe­reel­la, joka sil­loin oli pu­nais­ten hal­lin­nas­sa ja so­ta­toi­mi­a­lu­et­ta. Val­koi­set kä­vi­vät val­loi­tus­so­taa Tam­pe­rees­ta. Mai­ja Ah­to­la jou­tui pii­lot­te­le­maan kau­pun­gis­sa so­dan kes­kel­lä.

Opet­ta­ja Mai­ja Mar­tin­ka­ri oli Ka­lan­nis­sa myös Lot­tien pu­heen­joh­ta­ja ja mo­nes­sa va­paa­eh­toi­ses­sa pal­ve­lus­sa mu­ka­na. Hän jär­jes­ti myös Lot­tien kun­ni­a­ku­jan kir­kon eteen, kun san­ka­ri­vai­na­jat vie­tiin kirk­koon siu­nat­ta­vik­si.

Jat­ko­so­dan alus­sa Mar­tin­ka­ri jär­jes­ti ti­la­päi­sen ar­mei­jan lei­vän kul­je­tuk­sen Ka­lan­nin mei­je­rin lei­po­mos­ta Ka­lan­nin rau­ta­tie­a­se­mal­le. Mat­ka oli noin seit­se­män ki­lo­met­riä. Hän ti­la­si he­vo­sen jos­tain Lah­den ky­län ta­los­ta ja me kou­lu­po­jat olim­me näis­sä tal­kois­sa mu­ka­na, kak­si tai kol­me poi­kaa ker­ral­laan.

Äi­ti­ni Sii­ri Pie­ti­lä ker­toi, et­tä oli ker­ran 1930-lu­vul­la Ky­tä­mä­en Si­mu­las­sa har­taus­ti­lai­suu­des­sa. Siel­lä pu­hu­ji­na oli­vat ol­leet Vih­to­ri Vuo­la ja Juho El­lä Hyy­ni­sis­tä. He kul­ki­vat he­vos­kyy­dil­lä.

Lu­ku­kin­ke­rit oli­vat vuo­sit­tain ky­lä­kun­nis­sa vuo­roin eri ta­lois­sa. Vah­te­ruk­sen, Sant­ti­on, Tai­pa­leen ja Ky­tä­mä­en kin­ke­rit tu­li­vat sa­maan ta­loon noin joka nel­jäs­tois­ta vuo­si. Kin­ke­reil­lä seu­raa­va­na vuo­ros­sa ole­va talo ta­val­li­ses­ti il­moit­ti, et­tä ter­ve­tu­loa meil­le en­si vuon­na.

Lu­ku­kin­ke­rit oli­vat jon­kun­lai­nen pon­nis­tus ta­lol­le, kos­ka ne oli­vat al­ku­jaan päi­vä­ti­lai­suuk­sia, jol­loin ta­los­ta an­net­tiin ruo­kaa kin­ke­ri­vä­el­le. Pa­pil­le ruo­ka tar­jot­tiin eri huo­nees­sa. Ta­lo­jen pii­oil­la ja ren­geil­lä oli va­paa­päi­vä ja he pää­si­vät mu­kaan kin­ke­reil­le. En tie­dä, oli­ko tämä käy­tän­tö sa­man­lai­nen muis­sa kin­ke­ri­pii­reis­sä. Myö­hem­min kin­ke­reis­tä tuli il­ta­ti­lai­suus ja tar­jot­tiin kah­via. Kin­ke­rei­hin kuu­lui myös rip­pi­kou­luun pyr­ki­vien Ka­te­kis­muk­sen kuu­lus­te­lu eri huo­nees­sa.

Meil­lä Pie­ti­läs­sä on jär­jes­tet­ty kah­det kin­ke­rit niin, et­tä on ol­lut ruo­ka­tar­joi­lu. En­sim­mäi­set kin­ke­rit oli­vat sa­ma­na ke­vät­tal­ve­na 1942 kuin oli ol­lut isä­ni san­ka­ri­hau­taus. Sil­loin keit­ti­ös­sä avus­ta­ji­na oli­vat pai­kal­li­set Au­ne San­ta­nen ja Kert­tu Vah­te­ra.

Toi­set lu­ku­kin­ke­rit oli­vat vuon­na 1957 ja sil­loin avus­ta­ja­na oli Hilk­ka Ter­ho Ha­koi­sis­ta. Kyy­dit­sin hä­net Paa­vo Kon­nul­ta lai­naa­mal­la­ni au­tol­la. It­sel­lä­ni ei sil­loin ol­lut au­toa. Äi­ti­ni 50-vuo­tis­juh­lis­sa vuon­na 1949 avus­ta­ja­na oli Mari Tuu­na Lai­ti­las­ta.

So­dan jäl­keen nai­set pi­ti­vät pie­ni­muo­toi­sia omia om­pe­lu­seu­ro­ja kes­ke­nään. Sil­loin tääl­lä Ka­lan­nin ete­lä­kul­mal­la toi­mi myös kai­kil­le avoin Kar­ja­ker­ho-ni­mi­nen seu­rus­te­lu­ti­lai­suus vuo­rol­laan eri ta­lois­sa. Se oli ihan va­paa­muo­toi­nen il­lan­viet­to il­man eril­lis­tä oh­jel­maa. Talo tar­jo­si kah­vit ja mie­het ja nai­set oli­vat yleen­sä eri seu­ras­sa.

Jos­kus näis­sä ti­lai­suuk­sis­sa oli myös joku kar­ja­ta­lou­den neu­vo­ja pu­hu­mas­sa. Ti­lai­suu­teen oli ta­val­li­ses­ti ”pus­ka­ra­di­on” kut­su: ”Ker­ho ko­koon­tuu il­lal­la”.

Sil­loi­sis­sa vaa­ti­mat­to­mis­sa olois­sa myös har­taus­ti­lai­suu­det ja vir­ret oli­vat tär­ke­ää hen­kis­tä huol­toa.

Kau­no Pie­ti­lä

Ka­lan­ti