Ul­la Vää­täi­sen Len­tä­vät saa­ret -va­lo­ku­va­kol­laa­si­näyt­te­ly, jois­sa uni ja to­del­li­suus koh­taa­vat sa­la­pe­räi­sis­sä saa­ris­sa, on näh­tä­vil­lä Naan­ta­lin pää­kir­jas­tos­sa 3.–27.8.

Näyt­te­lyn te­ok­sis­sa saa­ret saa­vat va­pau­den nous­ta mai­se­man ylä­puo­lel­le ja mat­ka­ta lä­hes au­ti­ois­sa mai­se­mis­sa vail­la ih­mi­siä eri vuo­den ja vuo­ro­kau­den ai­koi­na.

– Len­tä­vät saa­ret en­nus­ta­vat siir­ty­mää ja muu­tok­sen ai­kaa, ir­ti­o­ton rie­mua, seik­kai­luun kut­sua, uu­den al­ka­mi­sen ohi kii­tä­vää het­keä. Tun­nel­ma on sees­tei­nen, vain ke­vyt tuu­li, ou­to sade, il­ma vä­räh­te­lee, aal­to lyö ke­pe­äs­ti ran­nan hiek­kaan tai ki­viin. Päi­vät ja yöt kier­tä­vät ke­hään­sä ja yk­si­näi­set saa­ret lei­ju­vat maas­ta ir­ron­nei­na mai­se­man yl­lä va­pai­na, it­se­näi­si­nä, riip­pu­mat­to­mi­na. Saa­ret hei­jas­ta­vat tun­tei­ta, kau­neut­ta ja mys­tee­riä. Ne ker­to­vat ta­ri­naa unen ja to­del­li­suu­den vä­li­ses­tä ra­jat­to­mas­ta vuo­ro­pu­he­lus­ta. Koen, et­tä saa­ret kan­ta­vat mu­ka­naan sa­lai­suuk­sia, iki­ai­kai­sia muis­to­ja jat­ku­vas­ti muut­tu­vas­ta maa­il­mas­ta, luon­nos­ta ja ih­mi­sis­tä­kin, ker­too Ul­la Vää­täi­nen.

Kol­laa­sit ovat syn­ty­neet va­lo­ku­vis­ta, joi­den yh­dis­te­le­mi­ses­sä sat­tu­ma on saa­nut joh­dat­taa. Vää­täi­nen on ku­van­nut saa­ria, kal­li­o­muo­dos­tel­mia ja mai­se­mia niin ko­ti­maas­sa kuin ul­ko­mail­la. Eri­tyi­ses­ti hän on kiin­nos­tu­nut syr­jäi­sis­tä koh­teis­ta, joi­den tun­nel­ma on ar­voi­tuk­sel­li­nen. Ou­dot ti­lan­teet ja yh­teen­sat­tu­mat ins­pi­roi­vat hän­tä.

Eri ele­ment­tien yh­dis­tä­mi­nen syn­nyt­tää hie­man nyr­jäh­tä­nei­tä nä­ky­miä ja saa poh­ti­maan: Mitä on va­paus? Mi­ten sat­tu­man­va­rai­ses­ti se osuu koh­dal­le?

Näyt­te­lyyn on va­paa pää­sy.