Su­san­na Vil­ja­nen

Si­sus­tus­leh­den si­vuil­la esi­tel­tä­vä nos­tal­gi­nen koti sä­tei­lee va­loa, tyy­liä ja tun­nel­maa. Sei­nät on pin­noi­tet­tu Pihlg­ren & Ri­to­lan pe­rin­ne­ta­pe­teil­la sävy sä­vyyn, huo­neet ka­lus­tet­tu an­tii­kil­la. Täl­lai­nen upea ko­ko­nai­suus on taa­tus­ti mak­sa­nut mal­tai­ta.

– Re­mont­tia on teh­ty hy­vin har­ki­ten ja al­ku­pe­räi­siä ra­ken­tei­ta säi­lyt­tä­en. Kaik­ki si­sä­työt on teh­ty it­se. Huo­ne­ka­lut on han­kit­tu tai saa­tu kier­rä­tet­ty­nä. Ra­haa on men­nyt hy­vin vä­hän, nou­si­ais­lai­set Ma­ria ja Jark­ko Oja ker­to­vat jou­lun al­la Unel­mien Talo ja Koti -leh­des­sä esi­tel­lys­tä hir­si­ko­dis­taan.

Pait­si et­tä par­ke­tit, la­mi­naa­tit ja kip­si­le­vyt oli­si­vat tul­leet kal­liim­mak­si, Ojat ei­vät myös­kään ha­lun­neet nii­tä ko­tiin­sa. He pää­tyi­vät Lit­toi­sis­ta Nou­si­ai­siin juu­ri sik­si, et­tä tä­män ta­lon edel­li­set­kin asuk­kaat oli­vat re­mont­te­ja teh­des­sään vaa­li­neet van­han ta­lon tun­nel­maa. Al­ku­pe­räi­set lau­ta­lat­ti­at, hel­mi­pa­nee­lit, pin­ko­pah­vit, tu­li­si­jat ja ik­ku­nat oli­vat tal­lel­la.

Van­haa ta­loa, jota ei oli­si pi­lat­tu mo­der­nil­la rat­kai­suil­la, ei ol­lut help­po löy­tää.

– Kun per­he kas­voi ja aloim­me kai­va­ta li­sää ti­laa, et­sim­me en­sin van­haa ta­loa Lit­toi­sis­ta ja lä­hi­a­lu­eil­ta. Useim­mis­sa oli par­ket­tia, laat­taa ja lat­ti­a­läm­mi­tys­tä. Em­me ha­lun­neet mak­saa asi­ois­ta, joi­ta oli­sim­me sit­ten it­se pur­ka­neet pois, Ojat sa­no­vat.

Yli vuo­den et­si­mi­sen jäl­keen riit­tä­vän al­ku­pe­räis­kun­toi­nen talo ul­ko­ra­ken­nuk­si­neen, ome­na­pui­neen ja sy­ree­ni­pen­sai­neen vih­doin löy­tyi. Se sat­tui vie­lä si­jait­se­maan pa­rin­kym­me­nen mi­nuu­tin mat­kan pääs­sä Ma­ri­an ja Jar­kon työ­pai­kois­ta, naa­pu­ri­ton­til­la oli poi­kia var­ten kou­lu ja muut­kin pal­ve­lut lä­hel­lä. Os­to­pää­tös oli help­po.

1920-luvulla Moision tilan muonamiehen taloksi tehty rakennus on ekologinen koti jo alkuperältään. Se on tehty kierrätyshirsistä, ja osa ikkunoistakin on selvästi vanhempaa alkuperää kuin itse talo.

Susanna Viljanen

Kukaan ei tiedä varmaksi, miksi makuuhuoneen paksuun oveen on joskus tehty kurkistusaukko. Ehkä palvelijat ovat siitä seuranneet, milloin isäntäväki on syönyt ja astiat saa tulla korjaamaan pois.

Susanna Viljanen

Per­he aloit­ti re­mont­ti­ku­luis­sa sääs­tä­mi­sen jo ta­loa va­li­tes­saan: uu­si koti oli val­miik­si mo­nin ta­voin hei­dän toi­vei­den­sa mu­kai­nen, ei­kä si­säl­lä ol­lut pak­ko teh­dä iso­ja re­mont­te­ja. Heti uu­sik­si meni vain olo­huo­ne, jos­ta pu­ret­tiin puo­li­pa­nee­lit ja hi­ot­tiin lank­ku­lat­tia.

Puo­li­pa­nee­lien al­la ei ol­lut pin­ko­pah­via ta­pe­tin poh­jak­si, jo­ten sel­lai­nen piti lait­taa. Pa­rin You Tube -vi­de­on avus­tuk­sel­la se kävi ”yl­lät­tä­vän ki­vas­ti”.

– Mär­kä­nä pah­vit kup­rui­li­vat, mut­ta niin ne vaan kui­vu­es­saan suo­ris­tui­vat. Nu­kuim­me yön yli, ja aa­mul­la he­rä­tes­sä meil­lä oli nä­tit sei­nät, Jark­ko muis­te­lee.

Re­mont­tia on teh­ty yh­des­sä ja vä­lil­lä koko per­heen­kin voi­min. Ta­pe­toin­ti on kui­ten­kin Ma­ri­an hei­niä, ja Jark­ko teki suur­työn hi­oes­saan olo­huo­neen lank­ku­lat­ti­as­ta kiil­tä­vät maa­lit pois. Jä­reä lat­ti­a­hi­o­ma­ko­ne ei tul­lut ky­see­seen, kos­ka se oli­si ta­soit­ta­nut van­hat lan­kut. Kä­si­hi­o­ma­ko­neel­la työ kes­ti use­am­man päi­vän, mut­ta as­kel­ten ku­lut­ta­mat muo­dot ja ok­san­koh­dat jäi­vät elä­vöit­tä­mään pin­taa.

Sama työ on vie­lä edes­sä muis­sa­kin ala­ker­ran huo­neis­sa.

– Suo­pa­kuu­rat­tu lank­ku vain tun­tuu niin pal­jon läm­pöi­sem­mäl­tä ja­lan al­la kuin kiil­tä­väk­si maa­lat­tu, Ojat sa­no­vat.

Yläkerran portaat ovat alkuperäiset ja nykyihmisen jalalle kovin kapeat. Niiden uusimista harkitaan kaikessa rauhassa.

Susanna Viljanen

Pihlgren & Ritolan hengittävät paperitapetit ovat luotettava valinta alkuperäismateriaalien seuraksi.

Susanna Viljanen

Ka­lus­te­suun­nit­te­li­ja Jark­ko ja teks­tii­li­ar­te­saa­ni Ma­ria ovat var­mas­ti kä­sis­tään ta­val­lis­ta kä­te­väm­piä. He kui­ten­kin kan­nus­ta­vat mui­ta­kin van­ho­jen ta­lo­jen ys­tä­viä tart­tu­maan roh­ke­as­ti toi­meen.

– Van­han hir­si­ta­lon re­mon­toi­mi­nen ei ole mo­ni­mut­kais­ta. Se vaa­tii lä­hin­nä asen­net­ta. Pi­tää ot­taa sel­vää, mil­lai­sia me­ne­tel­miä ja ma­te­ri­aa­le­ja en­nen on käy­tet­ty ja sit­ten us­kal­taa tart­tua toi­meen. Teh­des­sä op­pii, Jark­ko roh­kai­see.

Vinokattoinen yläkerta on poikien valtakuntaa. 5-vuotias Peetu mahtuu mainiosti leikkimään ja nukkumaan katonlappeen alla. Voimistelurenkaat löytyvät käytävästä, jossa katto on korkealla.

Susanna Viljanen

Heti ulko-ovelta tietää tulleensa kotiin, jossa kunnioitetaan vanhaa ja alkuperäistä.

Susanna Viljanen

Ai­noa, mikä vä­lil­lä har­mit­taa, on se, et­tä ei voi vain mars­sia rau­ta­kaup­paan ja ti­la­ta ker­ral­la kaik­kea tar­vit­se­maan­sa. Van­haan ta­loon so­pi­via ma­te­ri­aa­le­ja ja kier­rä­tys­ta­va­raa jou­tuu usein met­säs­tä­mään pit­kään ne­tis­tä. Bil­l­nä­sin ra­ken­nu­sap­teek­ki ja Var­si­nais-Suo­men van­han ta­va­ran kau­pat ovat tul­leet tu­tuik­si.

It­se ja kai­kes­sa rau­has­sa teh­den van­ha talo ei myös­kään tule eh­kä kos­kaan täy­sin val­miik­si. Nyt työn al­la on etei­nen, jon­ka lat­ti­a­lau­dat ei­vät ol­leet­kaan yh­tä van­kat kuin muu­al­la ta­los­sa. Seu­raa­vak­si edes­sä on keit­ti­ön uu­si­mi­nen. Kaa­pis­tot ja vä­li­ti­la ovat ta­lon muu­hun il­mee­seen näh­den lii­an mo­der­nit.

– Var­maan saa al­ku­pääs­tä aloit­taa uu­des­taan, kun tä­män­het­ki­sen työ­lis­tan vii­mei­set koh­teet val­mis­tu­vat, Ma­ria Oja sa­noo.