San­na Hal­me

Ei­no Lei­non päi­vä­nä, 6. hei­nä­kuu­ta juh­lit­tiin ru­non ja su­ven päi­vää mo­nel­la paik­ka­kun­nal­la. Nou­si­ais­ten kir­jas­tos­sa ru­no­te­ok­ses­taan Kaik­ki ne elä­mät­tö­mät elä­mät oli pu­hu­mas­sa kir­jai­li­ja Ma­til­da Kir­ve­lä. Mas­kun mu­se­ol­la päi­vää juh­lis­tet­tiin loi­maa­lai­sen Äm­mät ää­nes­sä -trion voi­min. Uu­den­kau­pun­gin Rau­han­puis­tos­sa mu­si­soi tru­ba­duu­ri Lau­ri Seu­tu. Hän toi­mii myös Uu­den­kau­pun­gin kir­jas­ton kir­jas­ton­hoi­ta­ja­na.

– Sä­es­tän it­se­ä­ni ki­ta­ral­la, hai­ta­ril­la tai tar­vit­ta­es­sa pi­a­nol­la. Olen mu­si­soi­nut noin 40 vuot­ta, hän ker­toi.

Tun­nin kes­tä­vän oh­jel­man ai­ka­na oli tar­jol­la kym­me­ni­sen sä­vel­let­tyä ru­noa ja pa­rin­kym­me­nen ru­non lau­sun­taa.

– Tä­nään kaik­ki lau­lut, mitä kuul­laan, on sä­vel­let­ty jo­hon­kin ru­no­teks­tiin. On Alek­sis Ki­veä, Ei­no Lei­noa, Lau­ri Vii­taa, Hel­vi Ju­vos­ta, Mirk­ka Re­ko­laa, Jou­ni Teit­tis­tä, Mai­la Pylk­kös­tä. Li­säk­si on lau­lu­ja Pek­ka Stren­gil­tä, ja ru­no­ja juu­ri edes­men­neel­tä Miki Liuk­ko­sel­ta ja tä­nään Ei­no Lei­non pal­kin­non saa­neel­ta Niil­las Holm­ber­gil­tä.

Lau­ri Seu­tu ker­toi ru­nou­den ole­van kir­jal­li­suu­den la­jeis­ta lä­hei­sin ja tär­kein hä­nel­le it­sel­leen.

– Olen lu­ke­nut ru­no­ja lap­ses­ta as­ti. Var­hai­sim­pia mie­leen pai­nu­nei­ta lu­ku­ko­ke­muk­si­a­ni on Kaa­ri­na He­la­ki­san Po­se­tii­vi-ko­ko­el­man lu­ke­mi­nen 7-vuo­ti­aa­na. Sii­tä löy­tyi runo, jo­hon aloin jo sil­loin miet­tiä me­lo­di­aa.

Myö­hem­min vai­ku­tuk­sen Seu­tuun teki Vesa-Mat­ti Loi­rin en­sim­mäi­nen Ei­no Lei­no -le­vy­tys.

– Tei­ni-iäs­sä in­nos­tuin Lau­ri Vii­das­ta ja Sirk­ka Tur­kas­ta. Nuo­re­na ai­kui­se­na ko­lah­ti­vat Hel­vi Ju­vo­nen ja Mirk­ka Re­ko­la.

– En­tä Heli Laak­so­nen? kuu­lui ylei­sös­tä.

– Tä­nään en lue Laak­sos­ta, sil­lä en osaa lau­sua län­si­mur­ret­ta tar­peek­si hy­vin, to­te­si Seu­tu.

Ru­not­ru­ba­duu­ri-työn li­säk­si Seu­tu on toi­mi­nut osa­na folk­rock- ja blu­es­bän­de­jä.

– Pi­dän myös pe­rin­tei­ses­tä lau­lel­ma­mu­sii­kis­ta, ku­ten Ta­pio Rau­ta­vaa­ras­ta.

Ylei­sös­sä is­tui ru­nou­den ys­tä­viä. Uu­si­kau­pun­ki­lai­nen Ul­la af Ur­sin ker­toi lu­ke­van­sa ta­pah­tu­mas­sa Alek­sis Ki­ven ru­non Kau­ka­met­sä..

– Suo­sik­ki­kir­ja­ni on täl­lä het­kel­lä De­lia Owen­sin Suon vil­li lau­lu. Sitä lu­kies­sa saa it­keä ja nau­raa.

Ei­no Lei­non Seu­ran ja­ka­ma vuo­sit­tai­nen pal­kin­to ja­et­tiin tänä vuon­na saa­me­lais­kir­jai­li­ja Niil­las Holm­ber­gil­le hä­nen an­si­ois­taan mo­ni­kie­li­se­nä ru­noi­li­ja­na, osu­va­na po­liit­ti­se­na tai­tei­li­ja­na sekä mie­len, kie­len ja luon­non yh­teen­kuu­lu­vuu­den ker­to­ja­na. Ei­no Lei­non Seu­ra ry on Hel­sin­gis­sä toi­mi­va kult­tuu­ri- ja kes­kus­te­lu­seu­ra, joka on toi­mi­nut vuo­des­ta 1947. Pal­kin­toa on ja­et­tu vuo­sit­tain, al­ka­en vuo­des­ta 1956.