Tiina Kuuskoski tuo Kesänäyttelyn Uuteenkaupunkiin
Sanna Halme
Uudenkaupungin galleria Horisontissa on nähtävillä taiteilija Tiina Kuuskosken grafiikkaa ja maalauksia heinäkuun ajan.
– Minulla oli näyttely täällä viime vuonna samaan aikaan, ja se oli aika onnistunut ajankohta. Galleriassa kävi turisteja ja taideopiskelijoita Kankaanpään taidekoulusta, Kuuskoski kertoo.
Hän itse on opiskellut samassa taidekoulussa vuosina 1979-1981. Opintoja löytyy myös Los Angelesista Institute of Fine Art-oppilaitoksesta 1990-luvun alussa. Graafikoksi Kankaanpäästä valmistunut Kuuskoski kertoo palanneensa tässä näyttelyssä takaisin grafiikan pariin.
– Halusin löytää grafiikan taas uudestaan. Tuoksut, jotka liittyvät grafiikan tekemiseen, tuovat hyviä muistoja. Pystyn tekemään grafiikkaa myös täällä galleriassa samalla, kun valvon näyttelyä, hän kuvailee.
Suurin osa esillä olevista töistä on Kuuskosken mukaan vuosilta 2020-2023. Grafiikassa tekniikkana painottuvat etsaus ja akvatinta, aiheissa naisfiguurit.
– Kova- ja pehmeäpohjagrafiikassa on keskenään erilainen jälki. Olen käynyt Vakka-opiston grafiikankursseilla Laitilassa, jossa opettajana toimii Irene Nyholm. Irene tietää hyvin kaikki vanhat tekniikat.
Kesänäyttelyssä nähdään myös maalauksia.
– Maalaamisessa annan maalauksen viedä minua. Katselen, että mitähän siitä tulee. Tätä Meren yllä -maalausta tehdessäni mediassa uutisoitiin paljon siitä ryhävalaasta Itämerellä.
Taiteilija kertoo kuuntelevansa musiikkia maalatessaan.
– Kuuntelen lähinnä klassista musiikkia. Joskus kuuntelen sellaista, mitä isäni on kuunnellut, kuten vanhoja tangoja. Isäni menehtyi reilu vuosi sitten, ja meillä oli läheinen suhde.
Los Angelesissa opiskelu ja taiteen tekeminen poikkesi melko lailla Suomen olosuhteista.
– Siellä maalasin hyvin voimakkailla väreillä. Täällä ei sellaisilla pystyisi maalaamaan. Minulla oli myös oma puhuva papukaija, Coco. Suomessa tulee tehtyä sinivoittoista maalausta, ja nyt on kuvioihin tullut mukaan tämä vaaleanpunainen, Kuuskoski vertailee.
Hänen mukaansa Suomessa kulttuurin ominaispiirre on tietynlainen melankolia ja kaiho.
– Kaipuu johonkin, ei aina tiedä minne. Parhaimmillaan teoksissa on jotain mystistä. Olen mielenkiinnolla seurannut, että nuoremmilla taiteilijoilla on usein esillä huoli ympäristöstä ja luonnon tilasta omissa teoksissaan.
Maalaamisessa hänkin on löytänyt jälleen jotain uutta.
– Abstrakti maalaus on juuri nyt tulossa hyvinkin voimakkaasti. On mielestäni hienoa, että vähän muuttuu, eikä polje paikoillaan, taiteilija hymyilee.
Kesänäyttely on nähtävillä galleria Horisontissa 29.7. asti.