Mas­kun kun­nas­sa on laa­dit­tu uu­si kult­tuu­ri­kas­va­tu­soh­jel­ma var­hais­kas­va­tuk­ses­ta pe­rus­kou­lun vii­mei­sel­le luo­kal­le.

Mas­ku-Seu­ra suun­nit­te­li ja to­teut­ti osa­na sitä seit­se­mäs­luok­ka­lai­sil­le lä­hiym­pä­ris­tö­ret­ki­päi­vän yh­teis­työs­sä Mas­kun seu­ra­kun­nan ja kun­nan Hy­vin­voin­ti­pal­ve­lu­jen kans­sa.

Ke­vät­lu­ku­kau­den vii­mei­sen kou­lu­vii­kon tiis­tai­na kaik­ki Hem­min­gin kou­lun 130 seis­ka­luok­ka­lais­ta suun­ta­si­vat luo­kan­val­vo­ji­neen koh­ti mui­nais­ta Mas­kun kes­kus­taa kol­meen di­vi­si­oo­naan ja­kau­tu­nee­na.

Yk­si jouk­kue aloit­ti upe­as­ta ki­vi­kir­kos­ta ja mo­nel­la tai­si suu lok­sah­taa au­ki, kos­ka tu­li­vat sa­mal­la as­tu­neek­si ajas­sa yli nel­jän­sa­dan vuo­den taak­se­päin.

Hei­tä oli ni­mit­täin vas­tas­sa it­se Hem­min­ki Mas­ku­lai­nen (kirk­ko­her­ra Jou­ko Hent­ti­nen), joka elä­väs­ti ku­vai­li muun mu­as­sa sitä, mi­ten tah­me­as­ti on Mas­kus­sa ja muu­al­la­kin su­ju­nut ka­to­li­sen pe­rin­teen muut­ta­mi­nen lu­te­ri­lai­sek­si.

Kir­kos­ta Hem­min­ki toi­vot­ti jouk­ki­on ru­nol­li­sin sa­na­kään­tein ter­ve­men­neek­si ny­kyi­sen pap­pi­lan pi­ha­pii­riin, jo­hon seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­työ­noh­jaa­jat Han­na Hy­vö­nen ja Juha Evi­lam­pi oli­vat va­ran­neet pi­ha­pe­le­jä ti­kan­hei­tos­ta kro­ket­tiin ja myös mak­ka­rag­ril­li oli kuu­ma­na.

Toi­nen jouk­ko aloit­ti Brank­ka­ril­ta, jos­sa kult­tuu­ri­sih­tee­ri Maa­rit Lindst­rö­min ly­hy­en oh­jeis­tuk­sen jäl­keen op­pi­laat ja­et­tiin ryh­miin, jot­ka sai­vat ni­mek­seen jon­kin mas­ku­lai­sen yh­dis­tyk­sen ni­men. Niin­pä Mas­kun Mar­tat, Jää­kar­hut, Elä­ke­läi­set jne. läh­ti­vät kar­tat kä­sis­sään tut­ki­maan, mi­ten kun­nan en­ti­nen kir­kon­ky­län vi­reä taa­ja­ma heil­le hah­mot­tui.

Kuu­des­ta ras­tis­ta yk­si oli it­se Brank­ka­ri. Kos­ka kän­ny­kät oli pyy­det­ty jät­tä­mään kou­lul­le, ei esi­mer­kik­si Brank­ka­rin ni­meen liit­ty­vään ky­sy­myk­seen ”mitä tar­koit­taa ruot­sin kie­len sana brand­kår” voi­nut et­siä vas­taus­ta Goog­les­ta.

Jo­kai­sel­la ras­til­la ky­sy­myk­set oli­vat sel­lai­sia, jot­ka kan­nus­ti­vat op­pi­laat miet­ti­mään his­to­ri­aa mut­ta myös ny­ky­päi­vää ja tu­le­vai­suut­ta. Ai­van ku­ten Brank­ka­ri­kin on ny­ky­ään nuor­ten käy­tös­sä ja pa­lo­kun­ta pi­tää ma­jaan­sa muu­al­la, ovat kun­na­ni­sät ja -äi­dit­kin saa­neet siir­tyä van­hal­ta kun­nan­ta­lol­ta uu­siin ti­loi­hin jo 1990-lu­vul­la.

Nuo­ri­so joh­da­tet­tiin myös Pääs­ky­rin­ne-ni­meä ny­kyi­sin kan­ta­vaan vuon­na 1956 käyt­töön vi­hit­tyyn van­haan kun­nan­ta­loon. Siel­lä uu­si jär­jes­tö- ja va­paa-ai­ka­koor­di­naat­to­ri Satu Kan­ka­ris­to oli op­pi­lai­den haas­ta­tel­ta­va­na omas­ta työn­ku­vas­taan ja hy­vin­voin­ti­pal­ve­luis­ta.

Suun­nis­tus­ras­tit joh­dat­ti­vat ryh­miä myös tänä vuon­na 100 vuot­ta täyt­tä­vän Tur­ku–Uu­si­kau­pun­ki-ra­dan suun­taan. Kou­lu­nuo­ri­so­työn­te­ki­jä Mai­ja Saa­re­la oli lii­ken­ne­tur­val­li­suus­vas­taa­va­na ra­da­ny­li­tyk­ses­sä ja sa­mal­la toi­mi ras­ti­vah­ti­na, kun op­pi­laat tä­hyi­li­vät en­si vuon­na 100 vuot­ta täyt­tä­vää Mas­ku­ta­loa ja ide­oi­vat, mitä kaik­kea pyö­rei­den vuo­sien kun­ni­ak­si voi­si en­si vuon­na jär­jes­tää.

Py­säk­ki­ra­ken­nuk­sel­la koit­ti­kin taas yl­lä­tys, kun vas­tas­sa oli kak­si en­ti­sa­jan kon­duk­töö­riä (Pek­ka ja Juk­ka Kos­ki­nen). Roo­li­a­suis­ta kii­tok­set kuu­lu­vat naa­pu­ri­kun­taan Alis­kul­man ky­läyh­dis­tyk­sel­le.

Kon­na­rit osa­si­vat ker­toa, mi­ten vil­kas­ta on en­ti­sai­kaan ol­lut työ­mat­ka­lii­ken­ne var­sin­kin Tu­run suun­taan. Yh­des­sä päh­käil­tiin myös sitä, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa saat­taa taas ol­la mah­dol­lis­ta as­tua ju­naan myös Mas­kus­sa.

Lo­puk­si VR:n edus­ta­jat vie­lä muis­tut­ti­vat, et­tä ra­dan säh­kö­ra­ken­tei­siin kii­pe­ä­mi­nen on hen­gen­vaa­ral­lis­ta. Va­li­tet­ta­vas­ti kuo­le­maan joh­ta­vi­a­kin on­net­to­muuk­sia sat­tuu ai­ka ajoin, kun esi­mer­kik­si ju­nan ka­tol­le kii­pe­ä­vä ei ym­mär­rä voi­mak­kaan säh­kö­vir­ran ai­kaan­saa­maa va­lo­kaar­ta.

Suun­nis­ta­es­saan kou­lu­lai­set pää­si­vät myös Ai­la Sa­lo­sen K-kau­pal­le, joka hyö­tyi kes­kei­ses­tä si­jan­nis­ta ja ju­na­mat­kus­ta­jien os­to­tar­peis­ta työ­päi­vien päät­teek­si. Täl­lä ras­til­la ei ol­lut mie­hi­tys­tä, mut­ta va­lo­ku­vien kaut­ta nuo­ri­so eh­kä­pä eläy­tyi ta­lon ra­ken­nut­ta­nei­den Mart­ti ja Al­li Mä­ke­län (o.s. Kai­tu­rin) elä­män traa­gi­siin kään­tei­siin.

En­nen Brank­ka­ril­le pa­luu­ta ryh­mät kur­va­si­vat vie­lä kant­to­ri Juho Elo­vaa­ran ja vai­mon­sa Au­gus­tan en­ti­sen ko­ti­ta­lon pi­haan to­de­tak­seen, et­tä tämä en­ti­sa­jan mo­ni­toi­mi­mies eh­ti rou­vi­neen pi­tää niin pos­ti­toi­mis­toa kuin kir­ja­kaup­paa­kin ja li­säk­si ta­lon ul­ko­sei­näs­sä oli kun­nan vi­ral­li­nen il­moi­tus­tau­lu.

Kol­mas pää­koh­de oli luon­nol­li­ses­ti Mas­kun mu­seo ja Ro­sa­rium. Mo­ni­kaan ei ol­lut edes tie­toi­nen näi­den ole­mas­sa­o­los­ta, ei­vät op­pi­laat kuin opet­ta­jat­kaan.

Mu­se­on pi­hal­la kat­sas­tet­tiin niin Ni­vo­lan van­ho­ja vil­ja-ait­to­ja kuin it­se mu­se­o­ra­ken­nus­ta­kin, joka on mel­kein 200-vuo­ti­sen his­to­ri­an­sa ai­ka­na toi­mi­nut muun mu­as­sa kes­ti­kie­va­ri­na. Si­säl­le mu­se­oon oli seu­ra jär­jes­tä­nyt sih­tee­ri Vii­vi Vi­ran­gon li­säk­si op­paik­si myös nuo­ret mie­het Eliel Kä­kö­sen ja Aa­po Me­ri­ön.

Luo­kat sai­vat tal­len­taa omat ää­ni­ter­vei­sen­sä sa­mal­la nau­hoi­tus­lait­teel­la, jol­la on hil­jat­tain teh­ty Mo­nen­lais­si kau­poi Mas­kus -kir­jan haas­tat­te­lut ja pal­jon muu­ta.

Ku­va­do­ku­men­toin­tia päi­väs­tä te­ki­vät niin Valt­te­ri Au­lio seu­ra­kun­nan puo­les­ta kuin Ant­ti Sa­lo­maa Mas­ku-Seu­ran puo­les­ta.

Il­ta­päi­väl­lä ruo­kai­lun jäl­keen opet­ta­jat op­pi­lai­neen ve­ti­vät vie­lä päi­vän an­tia yh­teen luo­kas­sa.

Täs­sä pari lai­naus­ta op­pi­lail­ta ke­rä­tyis­tä kom­men­teis­ta: ”Päi­vä oli kiva ja oli mu­ka­va ol­la ul­ko­na rei­lus­ti. Mie­les­tä­ni oli myös hyvä, et­tä pu­he­li­mia ei otet­tu mu­kaan niin sii­tä­kin sai vä­hän tau­koa.”

”Päi­vä oli kiva ja haus­ka. Täl­läi­nen vaih­te­lu oli vir­kis­tä­vää ja eri­lai­nen mitä muut päi­vät.”

Päi­vän val­mis­te­lu oli työ­läs­tä mut­ta myös to­del­la mie­len­kiin­tois­ta ja haus­kaa. Lä­hiym­pä­ris­tö­ret­ki­päi­vä on täs­tä lä­hin tar­koi­tus jär­jes­tää joka vuo­si täl­lä sa­mal­la kaa­val­la ai­na kai­kil­le seit­se­mäs­luok­ka­lai­sil­le.

Täs­tä sai­si mu­ka­van opas­tus­kier­rok­sen myös ai­kuis­ryh­mil­le, jo­ten yh­dis­tyk­set sun muut työ­paik­ko­jen vir­kis­tys­päi­viä suun­nit­te­le­vat, ot­ta­kaa­pa yh­teyt­tä Mas­kun kun­nan hy­vin­voin­ti­pal­ve­lui­hin!

Mar­juk­ka Kul­ma­la, pj.

Mas­ku-Seu­ra ry