Maskun kunnassa on laadittu uusi kulttuurikasvatusohjelma varhaiskasvatuksesta peruskoulun viimeiselle luokalle.
Masku-Seura suunnitteli ja toteutti osana sitä seitsemäsluokkalaisille lähiympäristöretkipäivän yhteistyössä Maskun seurakunnan ja kunnan Hyvinvointipalvelujen kanssa.
Kevätlukukauden viimeisen kouluviikon tiistaina kaikki Hemmingin koulun 130 seiskaluokkalaista suuntasivat luokanvalvojineen kohti muinaista Maskun keskustaa kolmeen divisioonaan jakautuneena.
Yksi joukkue aloitti upeasta kivikirkosta ja monella taisi suu loksahtaa auki, koska tulivat samalla astuneeksi ajassa yli neljänsadan vuoden taaksepäin.
Heitä oli nimittäin vastassa itse Hemminki Maskulainen (kirkkoherra Jouko Henttinen), joka elävästi kuvaili muun muassa sitä, miten tahmeasti on Maskussa ja muuallakin sujunut katolisen perinteen muuttaminen luterilaiseksi.
Kirkosta Hemminki toivotti joukkion runollisin sanakääntein tervemenneeksi nykyisen pappilan pihapiiriin, johon seurakunnan nuorisotyönohjaajat Hanna Hyvönen ja Juha Evilampi olivat varanneet pihapelejä tikanheitosta krokettiin ja myös makkaragrilli oli kuumana.
Toinen joukko aloitti Brankkarilta, jossa kulttuurisihteeri Maarit Lindströmin lyhyen ohjeistuksen jälkeen oppilaat jaettiin ryhmiin, jotka saivat nimekseen jonkin maskulaisen yhdistyksen nimen. Niinpä Maskun Martat, Jääkarhut, Eläkeläiset jne. lähtivät kartat käsissään tutkimaan, miten kunnan entinen kirkonkylän vireä taajama heille hahmottui.
Kuudesta rastista yksi oli itse Brankkari. Koska kännykät oli pyydetty jättämään koululle, ei esimerkiksi Brankkarin nimeen liittyvään kysymykseen ”mitä tarkoittaa ruotsin kielen sana brandkår” voinut etsiä vastausta Googlesta.
Jokaisella rastilla kysymykset olivat sellaisia, jotka kannustivat oppilaat miettimään historiaa mutta myös nykypäivää ja tulevaisuutta. Aivan kuten Brankkarikin on nykyään nuorten käytössä ja palokunta pitää majaansa muualla, ovat kunnanisät ja -äiditkin saaneet siirtyä vanhalta kunnantalolta uusiin tiloihin jo 1990-luvulla.
Nuoriso johdatettiin myös Pääskyrinne-nimeä nykyisin kantavaan vuonna 1956 käyttöön vihittyyn vanhaan kunnantaloon. Siellä uusi järjestö- ja vapaa-aikakoordinaattori Satu Kankaristo oli oppilaiden haastateltavana omasta työnkuvastaan ja hyvinvointipalveluista.
Suunnistusrastit johdattivat ryhmiä myös tänä vuonna 100 vuotta täyttävän Turku–Uusikaupunki-radan suuntaan. Koulunuorisotyöntekijä Maija Saarela oli liikenneturvallisuusvastaavana radanylityksessä ja samalla toimi rastivahtina, kun oppilaat tähyilivät ensi vuonna 100 vuotta täyttävää Maskutaloa ja ideoivat, mitä kaikkea pyöreiden vuosien kunniaksi voisi ensi vuonna järjestää.
Pysäkkirakennuksella koittikin taas yllätys, kun vastassa oli kaksi entisajan konduktööriä (Pekka ja Jukka Koskinen). Rooliasuista kiitokset kuuluvat naapurikuntaan Aliskulman kyläyhdistykselle.
Konnarit osasivat kertoa, miten vilkasta on entisaikaan ollut työmatkaliikenne varsinkin Turun suuntaan. Yhdessä pähkäiltiin myös sitä, että tulevaisuudessa saattaa taas olla mahdollista astua junaan myös Maskussa.
Lopuksi VR:n edustajat vielä muistuttivat, että radan sähkörakenteisiin kiipeäminen on hengenvaarallista. Valitettavasti kuolemaan johtaviakin onnettomuuksia sattuu aika ajoin, kun esimerkiksi junan katolle kiipeävä ei ymmärrä voimakkaan sähkövirran aikaansaamaa valokaarta.
Suunnistaessaan koululaiset pääsivät myös Aila Salosen K-kaupalle, joka hyötyi keskeisestä sijannista ja junamatkustajien ostotarpeista työpäivien päätteeksi. Tällä rastilla ei ollut miehitystä, mutta valokuvien kautta nuoriso ehkäpä eläytyi talon rakennuttaneiden Martti ja Alli Mäkelän (o.s. Kaiturin) elämän traagisiin käänteisiin.
Ennen Brankkarille paluuta ryhmät kurvasivat vielä kanttori Juho Elovaaran ja vaimonsa Augustan entisen kotitalon pihaan todetakseen, että tämä entisajan monitoimimies ehti rouvineen pitää niin postitoimistoa kuin kirjakauppaakin ja lisäksi talon ulkoseinässä oli kunnan virallinen ilmoitustaulu.
Kolmas pääkohde oli luonnollisesti Maskun museo ja Rosarium. Monikaan ei ollut edes tietoinen näiden olemassaolosta, eivät oppilaat kuin opettajatkaan.
Museon pihalla katsastettiin niin Nivolan vanhoja vilja-aittoja kuin itse museorakennustakin, joka on melkein 200-vuotisen historiansa aikana toiminut muun muassa kestikievarina. Sisälle museoon oli seura järjestänyt sihteeri Viivi Virangon lisäksi oppaiksi myös nuoret miehet Eliel Käkösen ja Aapo Meriön.
Luokat saivat tallentaa omat ääniterveisensä samalla nauhoituslaitteella, jolla on hiljattain tehty Monenlaissi kaupoi Maskus -kirjan haastattelut ja paljon muuta.
Kuvadokumentointia päivästä tekivät niin Valtteri Aulio seurakunnan puolesta kuin Antti Salomaa Masku-Seuran puolesta.
Iltapäivällä ruokailun jälkeen opettajat oppilaineen vetivät vielä päivän antia yhteen luokassa.
Tässä pari lainausta oppilailta kerätyistä kommenteista: ”Päivä oli kiva ja oli mukava olla ulkona reilusti. Mielestäni oli myös hyvä, että puhelimia ei otettu mukaan niin siitäkin sai vähän taukoa.”
”Päivä oli kiva ja hauska. Tälläinen vaihtelu oli virkistävää ja erilainen mitä muut päivät.”
Päivän valmistelu oli työlästä mutta myös todella mielenkiintoista ja hauskaa. Lähiympäristöretkipäivä on tästä lähin tarkoitus järjestää joka vuosi tällä samalla kaavalla aina kaikille seitsemäsluokkalaisille.
Tästä saisi mukavan opastuskierroksen myös aikuisryhmille, joten yhdistykset sun muut työpaikkojen virkistyspäiviä suunnittelevat, ottakaapa yhteyttä Maskun kunnan hyvinvointipalveluihin!
Marjukka Kulmala, pj.
Masku-Seura ry