Mervi Nikulalla on monenlaisia työkavereita. Kiltti kirjastohämppi on jo varustautunut jouluun.
Sari Honkasalo
Sari Honkasalo
Maskun pääkirjaston ikkunassa on hämähäkinverkko, joka on täpötäynnä erilaisia ötököitä. Onneksi vain kartongista leikattuja, ja jokainen kuvastaa hyvää asiaa: verkkoon on saanut kiinnittää ötökän aina kun lapselle on luettu kolme kirjaa.
Kirjastovirkailija Mervi Nikulan työstä iso osa on lasten ja nuorten kanssa työskentelyä, sekä kirjastossa että kouluissa.
– Kukaan Maskun alakoululaisista ei voi välttyä minulta, Nikula nauraa ja viittaa siihen, että käy tekemässä kirjavinkkauksia kaikilla Maskun alakouluilla.
Nikula on työskennellyt Maskussa vuodesta 1995 eli valmistumisestaan lähtien. Osasta alakoululaisia on vuosien mittaan tullut enemmänkin kavereita, ja yhteys on säilynyt aikuisikään asti. Heistä on löytynyt myös esimerkiksi apua talkoisiin, kun kirjastossa järjestetään erilaisia tapahtumia. Ja joskus Turun torilla kävellessä on kaukaa kuulunut huuto, että "hei, tuolla on satutäti".
Tutuksi Nikula on halunnut tulla myös siksi, että sitten häntä on helpompi lähestyä. Hän toivookin sekä lapsilta että heidän vanhemmiltaan, että kirjastossa käydessä henkilökunnalta kysyttäisiin enemmän.
– Meidän tietotaitoa uuteen materiaaliin kannattaa käyttää hyväksi, niin paljon uusia hyviä kirjoja on tullut.
Kirjavinkkauksiin Mervi Nikula ottaa luokkaan mukaan kassillisen kirjoja, joissa pääosassa ovat sellaiset kirjat, joita koululaiset eivät ehkä itse huomaisi.
– Suosituimmat kirjathan hoitavat itse itsensä, kuten Neropatin päiväkirjat, Kapteeni Kalsari tai Mestarietsivä Peppunen.
Nikula pyrkii valitsemaan mukaan monenlaisia kirjoja, koska lukijatkin ovat erilaisia. Ryhmät eivät ole samanlaisia, joten kirjavinkkaajan pitää myös osata lukea ryhmää.
– Sitä aina jaksan ihmetellä, että tytöt lukevat kirjoja, joissa on poika päähenkilönä, mutta useimmiten poikia on enemmän suostuteltava lukemaan kirjoja, joissa on tyttö päähenkilönä.
Jos jokin luokka tuntuu tarvitsevan erityistä buustausta lukemiseen, Nikula yrittää keksiä jotakin yhdessä opettajan kanssa.
Nikula iloitsee jokaisesta nuoresta, joka lukee, mutta lottovoitolta tuntuu sellainen hetki, kun joku joka ei muuten lue, sanoo kirjavinkkauksen päätteeksi että "haluan nuo kaksi".
Se, että lapselle luetaan kotona pienestä pitäen, vaikuttaa varmasti monella tavalla positiivisesti, mutta ei ole tae tulevasta lukuharrastuksesta. Nikulalla on siitä omakohtaista kokemusta:
– Itselläni on kaksosveljet, joille on molemmille taatusti luettu paljon. Nykyisin toinen ei lue paljon mitään mutta toinen lukee.
Kirjastovirkailijan työtään hän tekee kuitenkin sillä mentaliteetilla, että jos nuoret eivät opi lukemaan ja käymään kirjastossa nyt, eivät he tee sitä aikuisenakaan.
Nikula muistuttaa, että lukea voi paljon muutakin kuin fyysisiä kirjoja.
– Se voi olla e-aineistoa, lehtiä tai muuta. Lukeminen on se juttu. Kun saisi kaikille peruslukutaidon, ja sen että ymmärtää mitä lukee.
Ja kirjastoon voi tulla muutenkin kuin lukemaan, vaikka pelaamaan lautapelejä.
– Kirjasto ei ole enää sellainen hyshys-paikka.
Lukemiseen ja kirjaston käyttämiseen kannustetaan myös erilaisilla tempauksilla. Esimerkiksi 3-luokkalaisille vuodesta 2003 järjestetty yökirjasto on ollut Maskussa suosittu.
Ryhmälle annetaan tehtäväksi lukea tuhat sivua per oppilas, ja noin puolen vuoden päästä vietetään yö kirjastossa nyyttikestien ja kivojen tehtävien merkeissä.
– Sellaisen yön jälkeen tietää olleensa töissä, mutta kyllä siitä tykkäävät sekä oppilaat että me. Lasten kanssa on mukana työskennellä, koska he antavat palautteen suoraan.
Korona-aika haittaa nyt tapahtumien järjestämistä, esimerkiksi avaruusaiheinen Keppler-62 tapahtuma jouduttiin siirtämään.
Lukulemmikille, kiltille Elsa-koiralle pääsee kuitenkin edelleen lukemaan ja satutunteja pidetään.
Kirjastossa otetaan mielellään vastaan asiakkaiden ideoita, ja yksi niistä on ollut toive pitää satutunteja myös ilta-aikaan.
– Se ei vielä ole toteutunut, mutta on harkinnassa.