26.4.1937 Me­ri­mas­ku – 12.12.2023 Tur­ku

Isä­ni Mark­ku Leh­to syn­tyi Me­ri­mas­kun Rau­duis­ten pää­ta­los­sa An­na ja Ar­vid Leh­don per­hee­seen. Vuon­na 1946 heil­le loh­kais­tiin Lem­pi­saa­ren mais­ta kol­men heh­taa­rin asu­tus­ti­la ni­mel­tään Met­sä­maa. Met­sä­maa toi­mii edel­leen per­heem­me ke­sä­paik­ka­na. Puu­tar­has­ta löy­tyy kol­mi­sen­kym­men­tä ome­na­puu­ta ja pi­hal­ta au­ke­aa kau­nis pel­to­mai­se­ma.

Me­ri­mas­ku ja var­sin­kin Rau­dui­nen oli­vat isän sie­lun­mai­se­ma koko hä­nen pit­kän ikän­sä. Kou­lua hän kävi Li­von­saa­rel­la ja mat­kat tait­tui­vat ke­säl­lä pol­ku­pyö­räl­lä ja tal­vel­la hiih­tä­en. Hä­nen en­sim­mäi­nen vi­ral­li­nen työ­paik­kan­sa oli Li­von­saa­ren ky­lä­kau­pas­sa.

Isä­ni oli jo nuo­res­ta pi­tä­en kiin­nos­tu­nut ur­hei­lus­ta ja ylei­sur­hei­lua hän har­ras­ti­kin Me­ri­mas­kun Ah­dos­sa.

Lenk­kei­lyä ja hiih­toa hän har­ras­ti läpi elä­män­sä. Myös Yl­läk­sen la­dut ja hui­put tu­li­vat mo­ne­na tal­ve­na tu­tuik­si. Pyö­räi­lys­tä tuli isäl­le kes­ki-iäs­sä uu­si kun­toi­lu­har­ras­tus. Var­sin­kin mö­kil­lä ol­les­saan kau­nii­na ke­säil­ta­na isä läh­ti use­as­ti pyö­räi­le­mään noin 20 ki­lo­met­rin il­ta­len­kin.

Kaup­pa­kou­lun hän kävi Tu­rus­sa. Työ­u­ran­sa hän aloit­ti Ve­si­joh­to­lii­ke On­ni­sel­la ja sen jäl­keen Hu­be­ril­la tuk­ku­myy­jä­nä. LVI-suun­ni­tel­mia hän teki elä­kei­kään as­ti.

Isän ja äi­din en­si koh­taa­mi­nen ta­pah­tui Tu­rus­sa ke­vääl­lä -64 tou­ko­kuus­sa, Kruu­nu­sa­lis­sa tans­seis­sa. Isä ja äi­ti vi­hit­tiin Me­ri­mas­kun kir­kos­sa hei­nä­kuus­sa -66. Heil­lä oli­si tul­lut 60 vuot­ta yh­teis­tä eloa täy­teen ke­vääl­lä 2024. Vel­je­ni Jan­nen syn­nyt­tyä 1967 äi­ti ja isä muut­ti­vat Suik­ki­lan lä­hi­öön Tu­rus­sa. Suik­ki­las­sa he ovat asu­neet koko elä­män­sä.

Vie­tim­me kaik­ki vii­kon­lo­put ja lo­mat ai­na Met­sä­maal­la. Tääl­lä isä pää­työn­sä ohel­la vil­je­li pe­ru­naa, kurk­kua ja ome­nia. Muis­tan isä­ni ole­van ai­na työn tou­huis­sa ja puu­has­te­le­van jo­ta­kin. Luon­to ja eläi­met oli­vat isäl­le rak­kai­ta.

Isä­ni oli erit­täin kiin­nos­tu­nut his­to­ri­as­ta ja maan­tie­dos­ta. Isän kir­joit­ta­mas­ta pai­kal­lis­his­to­ri­as­ta on­kin leh­den lu­ki­jat saa­neet naut­tia vuo­sien saa­tos­sa. Kir­joit­ti­han hän kir­jan­kin Li­von­saa­res­ta Pas­ka­ran­da ra­pas­ko ja muu­ta Li­von­saa­ren his­to­ri­aa vuon­na 2004.

Su­ku­tut­ki­muk­sia isä­ni teki myös usei­ta. Tu­run maa­kun­ta-ar­kis­tos­sa tuli vie­tet­tyä usei­ta tun­te­ja, sa­moin kir­kon kir­jo­ja tuli tut­kit­tua. Nyt kun olem­me tut­ki­neet isän ar­kis­to­ja, löy­sim­me päi­vä­kir­jat ja en­sim­mäi­nen oli vuo­del­ta 1960. Ru­no­ja isä­ni kir­joit­ti myös vuo­sien 1989–1992 ai­ka­na. Niil­lä kai­kil­la on lä­hiym­pä­ris­töä, su­kua ja per­het­tä kos­ke­va sa­no­ma.

Isä­nä Mark­ku oli luo­tet­ta­va, ta­sa­puo­li­nen ja oi­keu­den­mu­kai­nen. Hän opet­ti kun­ni­oit­ta­maan mui­ta ih­mi­siä, työn­te­koa ja ah­ke­ruut­ta. Meil­lä oli kes­ki­näi­nen haus­ka huu­mo­ri, jota vain me kak­si ym­mär­sim­me.

Kau­niit muis­tot jää­vät isä­ni jäl­keen, niin kuin hä­nen kir­joit­ta­mat ta­ri­nat kir­joi­hin.

Kii­tos isä kai­kes­ta!

Tyt­tä­re­si Jo­han­na Jo­hans­son