Olen pian muuttamassa omilleni. Pitää hankkia paljon tavaroita ensimmäiseen omaan asuntoon. Pohdin, olenko trendien uhri valitsemalla tavaroiden väreiksi tyylikkäät mustan, valkoisen ja beigen vai olenko rohkea. Jospa valitsisin heti eteisen käytävälle maton, jonka jokainen kude olisi erivärinen? Se saattelisi vierailijan kude kerrallaan mystiseen majaani ja kertoisi samalla tarinaa minusta ihmisenä.
Jo 18 vuotta olen ollut kilpailijana tämän maan päällä. Pienenä kilpailin toisia hiihtäjiä vastaan ja sitten toisia pianon soittajia vastaan.
Viime vuonna jalkani murtui kahdesta kohtaa liukastuessani. Tunsin viiltävää, suunnattoman kovaa kipua jalassani, mutta nousin ja hammasta purren taistelin itseni lähemmäs kotia. Kuitenkin ennen avun paikalle saamista romahdin maahan, itkin ja huusin kivusta.
Romahduksen hetkestä alkoi kilpailuasenteeni muutos. Kun jalkani oli kahdeksan viikkoa kipsissä, minun oli pakko luonnettani vastoin pysähtyä ja antaa periksi. Tajusin, että ainut, kenen kanssa saan ja minun pitää kilpailla, on minä itse. Vain sen myötä oman elämäni matto saisi koreilla niin monen värisissä kuteissa kuin mahdollista; symboloimassa kasvuani ja muutostani.
Kun luovuin paremmuusasettelusta, tajusin, että kukaan ei oikeasti ole toista parempi. Jokainen voi olla vain eilistä parempi versio itsestään. Yhteiskuntamme ohjaa meitä suoriutumaan toista ihmistä paremmin, mikä asettaa suuria paineita ja voi hukuttaa alleen esimerkiksi ilon ja autuuden tunteen oivalluksista. Koen, että kilpailu vain oman itsensä kanssa olisi kaikille tarpeellista, koska sen avulla voi löytää itsestään uutta ja voida kokonaisvaltaisesti paremmin.
Kun uskaltaa päästää irti yhteiskunnan ympärillemme köyttämistä kahleista, myös luovuus pääsee paremmin kukoistamaan. Olen muutamien viime vuosien aikana valmistanut erilaisiin juhlatilaisuuksiin kakkuja, jotka ovat silkkaa käsityötä höystettynä kohtuullisen painavalla taakalla vastuuta. Välillä asiakas antaa tarkat ohjeet, toiset taas antavat vapaat kädet.
Opittuani kilpailemaan vain itseni kanssa aina edellistä päivää parempien suoritusten puolesta enkä toisia leipureita vastaan, olen onnistunut kehittämään osaamistani uskomattoman paljon. Kun olen oppinut hyväksymään esimerkiksi omista mielikuvistani poikkeavat lopputulokset, on minun paljon helpompaa toteuttaa tilauksia.
Mitä siis mahtaisit tuumia astuessasi sisään asuntooni ja huomatessasi maton täynnä värejä? Ajattelisitko sen olevan puhutteleva ja hieno taideteos vai oksennus värejä maton muodossa? Haluaisin uskoa, että näkisit sen värikkäänä taideteoksena, sillä sitä se ainakin minulle olisi. Kilpaileminen itseni kanssa on minulle tuonut vapautta, uusia taitoja ja uskoa.
En ole enää yhteiskunnan kahleisiin köytetty kasvoton muurahainen, vaan olen se sama lapsenmielinen oman elämäni mestari, joka olin joskus ennen elämäni tähän astisia koettelemuksia.
Kilpaileminen itsensä kanssa, ei itseään tai toisia vastaan, on keino saavuttaa lukematon määrä mahdollisuuksia ja oivalluksia elämän pienistä mutta korvaamattoman tärkeistä asioista. Kun oman elämäni matto on vuosien päästä kudottu loppuun, voi lopputulosta tarkastella sydän onnesta ja ylpeydestä läikähdellen uskallettuaan tehdä valinnan vain ja ainoastaan itseään varten.
Noora Vilkanen
Nuorten kulmasta -sarja tarjoilee Mynämäen lukiolaisten näkökulmia maailmaan. Nuoret lukiolaiset ovat kirjoittaneet tekstejä alun perin osana äidinkielen ja kirjallisuuden opintojaan.