JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Kolumnit
Mynämäki
14.5.2024 9.10

Itse ilkimys kilpasilla itsensä kanssa

Olen pian muut­ta­mas­sa omil­le­ni. Pi­tää hank­kia pal­jon ta­va­roi­ta en­sim­mäi­seen omaan asun­toon. Poh­din, olen­ko tren­dien uh­ri va­lit­se­mal­la ta­va­roi­den vä­reik­si tyy­lik­käät mus­tan, val­koi­sen ja bei­gen vai olen­ko roh­kea. Jos­pa va­lit­si­sin heti etei­sen käy­tä­väl­le ma­ton, jon­ka jo­kai­nen kude oli­si eri­vä­ri­nen? Se saat­te­li­si vie­rai­li­jan kude ker­ral­laan mys­ti­seen ma­jaa­ni ja ker­toi­si sa­mal­la ta­ri­naa mi­nus­ta ih­mi­se­nä.

Jo 18 vuot­ta olen ol­lut kil­pai­li­ja­na tä­män maan pääl­lä. Pie­ne­nä kil­pai­lin toi­sia hiih­tä­jiä vas­taan ja sit­ten toi­sia pi­a­non soit­ta­jia vas­taan.

Vii­me vuon­na jal­ka­ni mur­tui kah­des­ta koh­taa liu­kas­tu­es­sa­ni. Tun­sin viil­tä­vää, suun­nat­to­man ko­vaa ki­pua ja­las­sa­ni, mut­ta nou­sin ja ham­mas­ta pur­ren tais­te­lin it­se­ni lä­hem­mäs ko­tia. Kui­ten­kin en­nen avun pai­kal­le saa­mis­ta ro­mah­din maa­han, it­kin ja huu­sin ki­vus­ta.

Ro­mah­duk­sen het­kes­tä al­koi kil­pai­lu­a­sen­tee­ni muu­tos. Kun jal­ka­ni oli kah­dek­san viik­koa kip­sis­sä, mi­nun oli pak­ko luon­net­ta­ni vas­toin py­säh­tyä ja an­taa pe­rik­si. Ta­ju­sin, et­tä ai­nut, ke­nen kans­sa saan ja mi­nun pi­tää kil­pail­la, on minä it­se. Vain sen myö­tä oman elä­mä­ni mat­to sai­si ko­reil­la niin mo­nen vä­ri­sis­sä ku­teis­sa kuin mah­dol­lis­ta; sym­bo­loi­mas­sa kas­vu­a­ni ja muu­tos­ta­ni.

Kun luo­vuin pa­rem­muu­sa­set­te­lus­ta, ta­ju­sin, et­tä ku­kaan ei oi­ke­as­ti ole tois­ta pa­rem­pi. Jo­kai­nen voi ol­la vain ei­lis­tä pa­rem­pi ver­sio it­ses­tään. Yh­teis­kun­tam­me oh­jaa mei­tä suo­riu­tu­maan tois­ta ih­mis­tä pa­rem­min, mikä aset­taa suu­ria pai­nei­ta ja voi hu­kut­taa al­leen esi­mer­kik­si ilon ja au­tuu­den tun­teen oi­val­luk­sis­ta. Koen, et­tä kil­pai­lu vain oman it­sen­sä kans­sa oli­si kai­kil­le tar­peel­lis­ta, kos­ka sen avul­la voi löy­tää it­ses­tään uut­ta ja voi­da ko­ko­nais­val­tai­ses­ti pa­rem­min.

Kun us­kal­taa pääs­tää ir­ti yh­teis­kun­nan ym­pä­ril­lem­me köyt­tä­mis­tä kah­leis­ta, myös luo­vuus pää­see pa­rem­min ku­kois­ta­maan. Olen muu­ta­mien vii­me vuo­sien ai­ka­na val­mis­ta­nut eri­lai­siin juh­la­ti­lai­suuk­siin kak­ku­ja, jot­ka ovat silk­kaa kä­si­työ­tä höys­tet­ty­nä koh­tuul­li­sen pai­na­val­la taa­kal­la vas­tuu­ta. Vä­lil­lä asi­a­kas an­taa tar­kat oh­jeet, toi­set taas an­ta­vat va­paat kä­det.

Opit­tu­a­ni kil­pai­le­maan vain it­se­ni kans­sa ai­na edel­lis­tä päi­vää pa­rem­pien suo­ri­tus­ten puo­les­ta en­kä toi­sia lei­pu­rei­ta vas­taan, olen on­nis­tu­nut ke­hit­tä­mään osaa­mis­ta­ni us­ko­mat­to­man pal­jon. Kun olen op­pi­nut hy­väk­sy­mään esi­mer­kik­si omis­ta mie­li­ku­vis­ta­ni poik­ke­a­vat lop­pu­tu­lok­set, on mi­nun pal­jon hel­pom­paa to­teut­taa ti­lauk­sia.

Mitä siis mah­tai­sit tuu­mia as­tu­es­sa­si si­sään asun­too­ni ja huo­ma­tes­sa­si ma­ton täyn­nä vä­re­jä? Ajat­te­li­sit­ko sen ole­van pu­hut­te­le­va ja hie­no tai­de­te­os vai ok­sen­nus vä­re­jä ma­ton muo­dos­sa? Ha­lu­ai­sin us­koa, et­tä nä­ki­sit sen vä­rik­kää­nä tai­de­te­ok­se­na, sil­lä sitä se ai­na­kin mi­nul­le oli­si. Kil­pai­le­mi­nen it­se­ni kans­sa on mi­nul­le tuo­nut va­paut­ta, uu­sia tai­to­ja ja us­koa.

En ole enää yh­teis­kun­nan kah­lei­siin köy­tet­ty kas­vo­ton muu­ra­hai­nen, vaan olen se sama lap­sen­mie­li­nen oman elä­mä­ni mes­ta­ri, joka olin jos­kus en­nen elä­mä­ni tä­hän as­ti­sia ko­et­te­le­muk­sia.

Kil­pai­le­mi­nen it­sen­sä kans­sa, ei it­se­ään tai toi­sia vas­taan, on kei­no saa­vut­taa lu­ke­ma­ton mää­rä mah­dol­li­suuk­sia ja oi­val­luk­sia elä­män pie­nis­tä mut­ta kor­vaa­mat­to­man tär­keis­tä asi­ois­ta. Kun oman elä­mä­ni mat­to on vuo­sien pääs­tä ku­dot­tu lop­puun, voi lop­pu­tu­los­ta tar­kas­tel­la sy­dän on­nes­ta ja yl­pey­des­tä läi­käh­del­len us­kal­let­tu­aan teh­dä va­lin­nan vain ja ai­no­as­taan it­se­ään var­ten.

Noo­ra Vil­ka­nen

Nuor­ten kul­mas­ta -sar­ja tar­joi­lee My­nä­mä­en lu­ki­o­lais­ten nä­kö­kul­mia maa­il­maan. Nuo­ret lu­ki­o­lai­set ovat kir­joit­ta­neet teks­te­jä alun pe­rin osa­na äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den opin­to­jaan.

Näköislehdet

Kysely