Tu­run yli­o­pis­ton bi­o­lo­gi­an lai­tok­sel­la väi­tös­tut­ki­muk­sen teh­nyt Ida Pent­ti­nen sel­vit­ti, mi­ten me­ri­kot­kat va­lit­se­vat pe­si­mä­paik­kan­sa ja mi­ten va­lin­ta vai­kut­taa nii­den myö­hem­pään li­sään­ty­mis­me­nes­tyk­seen. Tut­ki­mus pal­jas­taa, et­tä mui­den me­ri­kot­kien mää­rä pe­si­mä­a­lu­eel­la vai­kut­taa rat­kai­se­vas­ti pe­si­mä­me­nes­tyk­seen.

Mi­ten me­ri­kot­ka päät­tää, min­ne aset­tua pe­si­mään? Pe­si­mäym­pä­ris­tön va­lin­ta on kes­kei­nen sekä yk­si­lön et­tä sen jäl­ke­läis­ten me­nes­tyk­sen kan­nal­ta.

– Kun me­ri­kot­ka va­lit­see en­sim­mäis­tä li­sään­ty­mis­paik­kaan­sa, va­lin­ta pe­rus­tuu epä­suo­riin vih­jei­siin eli­nym­pä­ris­tön laa­dus­ta. Me­ri­kot­ka on kui­ten­kin li­sään­ty­mis­paik­kaus­kol­li­nen laji, jo­ten tä­män en­sim­mäi­sen va­lin­nan seu­rauk­set voi­vat ol­la jopa eli­ni­käi­set, väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Ida Pent­ti­nen sa­noo.

Tut­ki­muk­sen ai­neis­to pe­rus­tui yk­si­löi­hin, jot­ka on tun­nis­tet­tu ge­neet­ti­ses­ti ja maas­to­ha­vain­to­jen avul­la, ja joi­den syn­nyin­paik­ka tun­ne­taan. Tämä ai­neis­to yh­dis­tet­tiin pit­kä­ai­kai­seen po­pu­laa­ti­on seu­ran­taan.

Näi­den ai­neis­to­jen avul­la Pent­ti­nen tut­ki, mi­ten alu­een mui­den me­ri­kot­kien mää­rä vai­kut­taa sii­hen, kuin­ka kau­as syn­nyin­pe­säs­tään me­ri­kot­kat aset­tu­vat pe­si­mään ja va­lit­se­vat­ko me­ri­kot­kat syn­nyi­nym­pä­ris­tö­ään muis­tut­ta­van pe­si­mäym­pä­ris­tön. Li­säk­si sel­vi­tet­tiin, mi­ten nämä te­ki­jät ovat yh­tey­des­sä me­ri­kot­kien li­sään­ty­mis­me­nes­tyk­seen.

Tut­ki­mus pal­jas­ti, et­tä sekä po­pu­laa­ti­on ti­heys et­tä syn­nyin- ja pe­si­mäym­pä­ris­tön sa­man­kal­tai­suus eli ha­bi­taat­ti­lei­mau­tu­mi­nen mo­lem­mat vai­kut­ta­vat sii­hen, min­ne me­ri­kot­kat pää­ty­vät en­sim­mäi­sen, ja mah­dol­li­ses­ti ai­no­an, pe­si­mä­re­vii­rin­sä pe­rus­ta­maan.

– Me­ri­kot­kat pää­ty­vät usein pe­si­mään ym­pä­ris­töön, joka muis­tut­taa nii­den syn­nyi­nym­pä­ris­töä, mut­ta myös mui­den yk­si­löi­den mää­rä alu­eel­la vai­kut­taa sii­hen, kuin­ka kau­as syn­nyi­nym­pä­ris­tös­tään yk­si­lö aset­tuu, Pent­ti­nen ker­too.

Kui­ten­kin ai­no­as­taan po­pu­laa­ti­on ti­heys oli yh­tey­des­sä pe­si­mä­me­nes­tyk­seen.

– Mitä enem­män naa­pu­rei­ta me­ri­kot­kal­la oli, sitä al­hai­sem­pi oli yk­si­lön li­sään­ty­mis­me­nes­tys. Sen si­jaan ha­bi­taat­ti­lei­mau­tu­mi­sel­la ei ha­vait­tu yh­teyt­tä li­sään­ty­mis­me­nes­tyk­seen. Olen­nai­sem­paa vai­kut­tai­si ole­van se, mil­lai­seen ym­pä­ris­töön yli­pää­tään yk­si­lö pää­tyy aset­tu­maan, sekä kuin­ka van­ha pe­si­vä yk­si­lö on, Pent­ti­nen sa­noo.

Me­ri­kot­kat puo­lus­ta­vat re­vii­rei­tään, ja ti­hey­den kas­va­es­sa re­vii­ri­kamp­pai­lu­jen­kin mää­rä kas­vaa.

– Nämä vie­vät ener­gi­aa, saat­ta­vat pa­kot­taa emon pois pe­säl­tä ja joh­taa jopa kuo­le­maan. Tämä on yk­si mah­dol­li­nen syy hei­ken­ty­väl­le li­sään­ty­mis­me­nes­tyk­sel­le. Toi­nen, epä­suo­rem­pi vaih­to­eh­to voi­si ol­la se, et­tä ti­hey­den kas­va­es­sa yhä suu­rem­pi mää­rä yk­si­löi­tä jou­tuu tyy­ty­mään hei­kom­pi­laa­tui­siin re­vii­rei­hin, Pent­ti­nen sa­noo.

Li­sä­tut­ki­mus­ta Pent­ti­sen mu­kaan tar­vit­tai­siin sen sel­vit­tä­mi­sek­si, kum­mas­ta me­ri­kot­kan ta­pauk­ses­sa on kyse vai on­ko kyse mo­lem­mis­ta, sil­lä nämä ei­vät sul­je toi­si­aan pois.

Tut­ki­muk­sen tu­lok­set sel­ven­tä­vät eli­nym­pä­ris­tön va­lin­nan me­ka­nis­mien ja ym­pä­ris­tön kel­poi­suus­nä­ky­mien vä­li­siä yh­teyk­siä. Näi­den tun­te­mi­nen on tär­ke­ää pit­käi­käis­ten ja li­sään­ty­mis­paik­kaus­kol­lis­ten la­jien, ku­ten suur­ten pe­to­lin­tu­jen, koh­dal­la. Vie­lä 1970–1990-lu­vuil­la me­ri­kot­ka oli Suo­mes­sa su­ku­puu­ton par­taal­la, mut­ta suo­je­lu­toi­mien an­si­os­ta sen kan­ta on el­py­nyt voi­mak­kaas­ti.

– Mo­net pe­to­lin­tu­po­pu­laa­ti­ot toi­pu­vat yhä men­neis­tä po­pu­laa­ti­o­ro­mah­duk­sis­ta tai nii­tä ol­laan pa­laut­ta­mas­sa alu­eil­le, joil­ta ne ovat hä­vin­neet. Tie­to liik­ku­mi­seen ja aset­tu­mi­seen vai­kut­ta­vis­ta te­ki­jöis­tä aut­taa pa­ran­ta­maan pa­lau­tu­sis­tu­tus­ten on­nis­tu­mis­ta sekä en­nus­ta­maan po­pu­laa­ti­oi­den ja le­vin­nei­syy­sa­lu­ei­den laa­je­ne­mis­ta, Pent­ti­nen sa­noo.

Pent­ti­nen esit­tää väi­tös­kir­jan­sa ”Na­tal Dis­per­sal and Ha­bi­tat Se­lec­ti­on of the White-tai­led Eag­le – Cau­ses and Con­se­qu­en­ces of First Bree­ding Site Choi­ce” jul­ki­ses­ti tar­kas­tet­ta­vak­si Tu­run yli­o­pis­tos­sa per­jan­tai­na 17.4.