Menneinä vuosikymmeninä nainen kuntajohtajana oli harvinaisuus. Silloiset Vakan alueen muutamat itsenäiset kunnat pirstaloivat lasikattoja eturintamassa, kun naisia valittiin pienten kuntien ykkösvirkaan jo viime vuosituhannella.
Nyt tällainen muistelo tuntuu surkuhupaisalta. Tuskin mikään media enää kehtaa uutisoida kuntajohtajavalintaa otsikoimalla niin, että uusi pomo on nainen. Tämä ei ole uutinen.
Vakka-Suomen Sanomien kahdeksan kunnan levikkialueen nykytilanne kertoo selkeää viestiä siitä, kuinka sukupuolen merkitys kuntajohtajavalinnoissa on jäänyt tyystin taka-alalle. Tätä voi kommentoida lyhyesti toteamalla, että hyvä näin.
Vakan alueella on nyt viisi naiskuntajohtajaa: Maskun Miira Raiskila, Mynämäen Carita Maisila, Naantalin Laura Leppänen, Taivassalon Sanna Häkli ja Vehmaan Anna Kaskinen. Tästä vertailussa Kustavin Rauno Peltolan, Nousiaisten Teemu Heinosen ja Uudenkaupungin Atso Vainion muodostama kolmikko jää sukupuolivähemmistöön.
Tämän pienimuotoisen otannan perusteella voisi varmaankin väittää, että kuntien johtoon valitaan pätevin tai sopivin henkilö sukupuolesta riippumatta. Juuri näin pitääkin olla, myös muissa henkilövalinnoissa.
Valtakunnallisella tasolla Suomea johti edellisellä vaalikaudella viiden puolueen hallitus, jossa jokaisen puolueen puheenjohtajuutta hoiti nainen. Nykyinen neljän puolueen hallitus lähti luotsaamaan maata kokoonpanolla, jossa oli miespääministerin lisäksi kolme naispuoluepuheenjohtajaa. Nyt tilanne on tasan 2–2.
Mitä Vakan alueen kuntien ja valtakunnan hallituksen naisvoimasta pitäisi ajatella? Tähän on helppo vastaus: ei yhtään mitään. Järkevästi ajateltuna sukupuolella ei pitäisi olla minkäänlaista merkitystä silloin, kun johtohenkilövalintoja tehdään.
Tähän jatkeeksi voi vielä kyseenalaistaa kuntapäätöksenteon sukupuolipaikkajakoa koskevan tasa-arvopykälän. Olisiko kuitenkin pätevyys sukupuolta tärkeämpi peruste, kun luottamushenkilöitä valitaan?
Vesa Penttilä