Viittaus tähän ikuisuusaiheeseen ei tarjoa sen kummempaa lisäinformaatiota: susikeskustelu jatkuu. Aihe herättää intohimoja muun muassa Varsinais-Suomessa, jossa susien määrä on viime vuosina lisääntynyt reippaasti.
Vakka-Suomen Sanomien nettikyselyssä udeltiin syksyn aikana asukkaiden näkemyksiä siitä, onko Vakan alueella liikaa susia. Viesti oli selkeä: 77 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että susia on turhan runsaasti. Vastaajista 14 prosenttia oli eri mieltä. Loput eivät ottaneet kantaa.
Aiheen kiinnostavuudesta kertoo se, että susikyselyyn tuli vastauksia yli tuplasti enemmän verrattuna aiempaan ennätystulokseen. Vaikka kyse oli paikallislehden nettikyselystä, vastausten antia ei sovi aliarvioida. Lähitienoon asukkailla on huolta susista.
Varsin yleinen näkemys lienee se, että uljaat sudet kuuluvat Suomen luontoon, mutta niiden jolkottelu ihmisasutusten liepeillä aiheuttaa jopa pelkoa. Uutiset kertovat, kuinka tuotanto- tai lemmikkieläin on joutunut suden suuhun. Ei pidä kauhistella, jos susi syö metsässä ravinnokseen peuran, sillä tällainen ateriointi kuuluu luonnon normaaliin kiertokulkuun. Sen sijaan kotieläinhävikkiä ei tarvitse hyväksyä.
Sudella on lounaisessa Suomessa maittavaa ruokatarjontaa. Siksi eläin on runsastunut näillä seuduilla niin, että uusia susireviirejä on syntynyt.
Sopii kysyä, milloin susikannan harventamisessa ryhdytään käyttämään nykyistä järeämpiä konsteja. Kyllähän metsästäjät pitävät aisoissa vaikkapa hirvien ja peurojen ylenpalttista lisääntymistä.
Tulisiko tässä hyvä ja paha Euroopan unioni avuksi? Vireillä on suden suojeluaseman lievennys. Jos susi ei olisikaan nykyiseen tapaan tiukasti suojeltu laji, paikallisella järjenkäytöllä voisi olla enemmän mahdollisuuksia tehdä toimintaratkaisuja silloin, kun susista aiheutuu todellista vaaraa.
Edelleen harmillista on se, että asiallisen keskustelun käyminen susitilanteesta saattaa on olla puolin ja toisin hankalaa.
Vesa Penttilä