Uu­den hal­li­tuk­sen val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri an­toi tä­män vies­tin jul­ki­ses­ti te­le­vi­si­on A-stu­dio-oh­jel­mas­sa. Siis ha­loo, ei­vät­kö mi­nis­te­ri ja koko hal­li­tus ym­mär­rä, kuin­ka tär­ke­ä­tä ja ar­vo­kas­ta työ­tä omais­hoi­ta­jat te­ke­vät jo nyt?

Omais­hoi­ta­ja on hen­ki­lö, joka pi­tää huol­ta per­heen­jä­se­nes­tään tai muus­ta lä­hei­ses­tään, joka sai­rau­des­ta, vam­mai­suu­des­ta tai muus­ta eri­tyi­ses­tä hoi­van tar­pees­ta joh­tu­en ei sel­viy­dy ar­jes­taan oma­toi­mi­ses­ti. Omais­hoi­ta­jat var­mis­ta­vat avun tar­vit­si­jan mah­dol­li­suu­den elää omas­sa ko­dis­saan mah­dol­li­sim­man pit­kään.

Työ on ras­kas­ta ja usein ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta ja ym­pä­ri­vuo­tis­ta. Tämä työ on yh­teis­kun­nan kan­nal­ta myös kor­vaa­mat­to­man tär­ke­ä­tä, sil­lä omais­hoi­to on yh­teis­kun­nal­le mo­nin­ker­tai­ses­ti edul­li­sem­paa kuin vas­taa­van ta­soi­nen hoi­to jol­lain muul­la ta­val­la jär­jes­tet­ty­nä.

Esi­mer­kik­si te­hos­tet­tu pal­ve­lu­a­su­mi­nen on ar­vi­oi­tu yli vii­si ker­taa kal­liim­mak­si kuin omais­hoi­to, kun ote­taan huo­mi­oon omais­hoi­don kes­ki­palk­kio ja hoi­det­ta­van kol­me va­paa­päi­vää te­hos­te­tus­sa pal­ve­lu­a­su­mi­ses­sa.

Omais­hoi­to ei ole vä­hen­ty­mäs­sä. Päin­vas­toin, ikään­ty­vän vä­es­tön myö­tä omais­hoi­don tar­ve kas­vaa tu­le­vai­suu­des­sa huo­mat­ta­vas­ti, jol­loin on tär­ke­ää huo­leh­tia omais­hoi­ta­jien jak­sa­mi­ses­ta. Voi­daan­kin siis sa­noa, et­tä yh­teis­kun­ta on täy­sin riip­pu­vai­nen omais­hoi­ta­jien te­ke­mäs­tä kor­vaa­mat­to­mas­ta työs­tä.

Omais­hoi­ta­jil­le tu­li­si­kin kii­tok­sen li­säk­si an­taa oi­keu­den­mu­kai­set kor­vauk­set ja tar­vit­ta­va tuki ei­kä vä­hät­te­lyä ja ”oi­kei­siin töi­hin” pa­tis­te­lua. Toi­saal­ta omais­hoi­don tu­lee kui­ten­kin ai­na ol­la va­lin­ta. Ke­tään ei tule si­toa omais­hoi­ta­jak­si sik­si, et­tä muut hoi­to­muo­dot ovat saa­vut­ta­mat­to­mia tai riit­tä­mät­tö­miä.

Kii­tos si­nul­le omais­hoi­ta­ja, et­tä olet ole­mas­sa ja jak­sat teh­dä ar­vo­kas­ta työ­tä­si.

Pirk­ko Tam­me­lin

Veh­maa