Kum­mas­te­len suu­res­ti suo­ma­lais­ta ra­vin­to­la­pal­ve­lu­alt­tiut­ta. Suu­rin toi­vein as­tun oves­ta si­sään, useim­mi­ten mil­tei tyh­jään ra­vin­to­la­sa­liin. Etee­ni tuo­daan me­nu­lis­ta. Olen mai­to­al­ler­gik­ko en­kä ha­lua syö­dä ”pu­nais­ta li­haa”, vain peu­ra käy.

Ei löy­dy so­pi­vaa tuo­tet­ta, pait­si al­ku­ruu­is­ta eh­kä eta­na­pan­nu ei­kä se­kään tun­nu hou­kut­te­le­val­ta.

Yri­tän ta­vail­la huo­nol­la ul­ko­maan­kie­li­tai­dol­la saa­ta­vil­la ole­via an­nok­sia. Ei sel­lai­se­naan löy­dy. Ha­lu­ai­sin yh­dis­tel­lä eri ruo­ka­vaih­to­eh­dois­ta so­pi­vaa. Ei käy, sa­noo tar­joi­li­ja. Ei löy­ty­nyt pää- ei­kä al­ku­ruu­is­ta. Lai­val­la sain kis­sa­nok­sen­nus­ta muis­tut­ta­van lä­jän, joka oli osa isom­mas­ta ate­ri­a­ko­ko­nai­suu­des­ta. Näl­kä ei läh­te­nyt, mut­ta kiuk­ku kas­voi.

Jos jos­tain syys­tä, jota en ym­mär­rä, sain ker­ma­kas­tik­keen vaih­det­tua rans­ka­lai­siin, tuli uu­si pul­ma. Sai­sin­ko pie­nem­män an­nok­sen tai ns. las­ten an­nok­sen? Ei käy. Nor­maa­li­an­nok­ses­ta en hy­väl­lä tah­dol­la­kaan pys­ty syö­mään puol­ta enem­pää. Piz­za vie­lä käy, lop­pu kie­do­taan ti­na­pa­pe­riin ja na­his­tu­nut puo­li­kas käy­te­tään hy­väk­si mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan ko­to­na. Bur­ger-ate­ri­at kä­vi­si­vät mai­ni­os­ti, mut­ta en ha­lu­ai­si ”säm­py­lää”. Ei käy.

Ol­les­sam­me Ete­lä-Eu­roo­pas­sa per­heet ko­koon­tui­vat päi­vän pää­a­te­ri­al­le. En­sin ti­lat­tiin yk­si an­nos, ruo­kai­lu­vä­li­neet ja­et­tiin kai­kil­le. Yh­den ruo­ka­la­jin jäl­keen ti­lat­tiin toi­nen jat­ku­en niin kau­an, et­tä kaik­ki oli­vat kyl­läi­siä, mut­ta ei­vät ylen­syö­nei­tä. Ta­pa­na oli sa­noa, et­tä me­ne­vät ate­ri­oin­nin jäl­keen nuk­ku­maan vat­san­sa vie­reen. Mei­dän kult­tuu­riim­me ei kuu­lu vie­dä lap­sia yh­tei­sel­le ate­ri­al­le, ovat häi­ri­ök­si.

Erää­nä päi­vä­nä kiin­ni­tin huo­mi­o­ta vie­res­säm­me ol­lei­siin ate­ria-asi­ak­kai­siin. Äi­ti ja il­mei­ses­ti ty­tär, pää­o­sa oli kui­ten­kin kän­ny­köil­lä. Viet­ti­vät ole­tet­ta­vas­ti äi­ti-ty­tä­rai­kaa.

Me­ri­mas­kun ra­vit­se­mu­syk­si­kös­sä kaik­ki on toi­sin. Var­sin­kin au­rin­koi­si­na päi­vi­nä ate­ri­as­ta voi rau­has­sa naut­tia ja kat­sel­la me­rel­lä kii­tä­viä ve­nei­tä (max 10 km/h). Toi­veen mu­kaan saa lau­ta­sel­leen ha­lu­a­mi­aan tuot­tei­ta, pie­nen tai ison an­nok­sen, hin­ta an­nok­sen mu­kai­nen. Ti­lo­ja on va­lit­ta­vis­sa ran­ta­te­ras­si­ka­tok­sel­la tai il­man, myös on mah­dol­lis­ta pii­pah­taa si­sä­ti­loi­hin. Joi­ta­kin saat­taa kiin­nos­taa ylä­ker­ras­sa ole­va tai­de­näyt­te­ly.

Gour­met -ra­vin­to­lat ovat oma lu­kun­sa. Kun ti­laa vä­rik­kääs­ti ko­ris­tel­lun lau­ta­sins­tal­laa­ti­on, ko­tiin pi­tää men­nä nak­ki­ki­os­kin kaut­ta.

Mal­tal­la oli oma eri­koi­sa­te­ria: Pun­tit ta­san her­ra pit­kä­kor­va. Ti­la­sim­me ja saim­me mauk­kaan ka­ni­pa­dan. Suo­mes­sa voi­tai­siin käyt­tää peu­raa ja tar­jo­ta suo­ma­lais­ta pe­rin­ne­ruo­kaa: Peu­ran pyl­lyä iha­naa.

Meil­lä ko­ti­o­lois­sa­kin on sel­vää, et­tä ate­ri­oi­des­sa ei lu­e­ta tai soi­tel­la. Aa­mu­pa­la on erik­seen – sa­no­ma­leh­ti ja uu­ti­set kuu­lu­vat asi­aan. Nii­tä voi yh­des­sä kom­men­toi­da ja pa­ran­taa maa­il­maa. Syn­tyy kes­kus­te­lu ai­heis­ta, joi­ta vie­lä päi­vän mit­taan mo­nes­ti poh­dis­kel­laan.

Ruo­ka- ja ves­sa­rau­ha kuu­lu­vat kai­kil­le.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku