Nousiaisten kunnan järjestämä kuntalaistilaisuus kouluverkkoselvitystä koskien oli ennalta arvattava. On hienoa, että elämässä on teatteria, mutta tällainen aihe ja paikka eivät olleet oikea hetki sille. On mielenkiintoista, kuinka huonosti tämän farssin esittäjät pystyvät roolejaan ”puolueettomina” vetämään.
Koulutuksen arviointikeskuksen tekemästä Kouluverkkomuutoksen elinvoimavaikutukset -tutkimusliitteestä ennakkoon lähetetty viesti otettiin tilaisuudessa ikään kuin loppukevennyksenä.
Tämä on ymmärrettävää, koska selvityksen mukaan koululakkautuksista ei synny säästöjä, ne eivät ratkaise elinvoiman tilaa, ne betonisoivat negatiivisen kehityskulun, koulutusmenot kasvoivat maltillisimmin vain vähäisiä kouluverkkomuutoksia tehneissä maaseutukunnissa ja suuria kouluverkkomuutoksia tehneissä kunnissa menot kasvoivat merkittävästi.
Tutkimustiedosta huolimatta sivistysjohtaja Pasi Isokangas heitti mutu-tuntumana, ettei koulun lakkauttaminen vaikuta kylän elinvoimaan. Siinä asiassa uskon monen tietävän, että metsään meni. Hienoihin excel-taulukoihin on varmasti vaikea lisätä inhimillistä näkökulmaa, mutta jotenkin tämäkin pitäisi ennusteissa ottaa huomioon.
Negatiivinen asenne Valpperia kohtaan paistoi ajatuksesta, että tonttikauppa olisi elinvoimaisuuden mittari. Viime vuosien aikana Valpperiin on rakennettu uusia taloja ja lapsiperheitä on muuttanut kylälle. Myytyjen tonttien määrän tuijottelu tuntuu kaukaa haetulta.
Sivistysjohtajan asenne Henrikin koulussa mahdollisesti tehtävien säästöjen suhteen oli pöyristyttävän negatiivista ja asenteellista. Hän yritti puolustautua vetoamalla tasa-arvoon: onko tasa-arvoista, että jotkut lapset saavat käydä koulua pienemmän kokoisissa ryhmissä, kun taas toiset joutuvat suurempiin ryhmiin?
Tasa-arvoon vetoaminen on utopistista. Joillakin koululaisilla saattaa olla lyhyt matka kouluun, mutta hieman isommat luokkakoot. Toiset saavat käydä koulua pienemmässä ryhmässä, mutta eivät pääse hyödyntämään esimerkiksi keskustan palveluita ja harrastemahdollisuuksia. Asuinpaikan valintaan liittyy aina kompromisseja.
Sivistysjohtaja voisi myös tarkastella tittelinsä alkuliitettä ja pohtia, onko erityisen tuen tarpeessa olevien lasten kutsuminen ”pienryhmätavaraksi” sivistynyttä ja ammattimaista.
Jos sellainen virhe tehdään, että keskustelutilaisuudessakin Valpperin helmeksi tituleerattu koulu lopetettaisiin, syntyy ristiriitatilanne koulun tontin kanssa, joka on lahjoitettu testamentin kautta. Rahat on ollut lupa käyttää ”pitkäjänteisesti ja pitkällä aikavälillä Valpperin kylän hyväksi, kuten Valpperin koulun säilyttämiseksi ja tonttimaan muodostamiseksi”.
Kinkkinen paikka on miettiä koulurakennukselle jatkokäyttöä. Totesihan kunnanjohtaja tosin, että sinne voisivat koululaiset muualta tehdä retkiä. Se kuulostaa järkevältä ajatukselta kunnan talouden kannalta. Tuskinpa tyhjillään olevan rakennuksen ylläpito kovin paljon maksaa.
Tilaisuudesta jäi kysymyksiä. Onko kunnalla aikeita myydä väistötiloina toimiva moduulikoulu ja jos ei, millä perustein? Milloin näemme kouluverkkosuunnitelman vaihtoehdon, jossa myös Henrikin koulu on otettu säästötalkoisiin, ja jossa säästötaakka jaetaan tasaisemmin? Valpperissa on tiedetty jo uuden koulun rakennusvaiheessa olevan pienemmät ryhmäkoot kuin muissa kouluissa. Kuinka monta lasta Valpperin koulussa pitäisi olla, jotta se olisi päättäjien mielestä riittävästi?
Me kouluverkkomuutoksista huolestuneet vanhemmat olemme tavallisia ihmisiä, jotka yritämme pyörittää arkea. Se ei alakoululaisten vanhemmille ruuhkavuosien keskellä aina ole läpihuutojuttu. On raskasta käyttää vähäistä vapaa-aikaa murehtimiseen ja lähikoulun puolustamiseen.
Tuntuu, että Valpperin ylle olisi laskeutunut synkkä pilvi. Tiistain tilaisuuden jäljiltä jäi monta surullista vanhempaa ihmettelemään, miksi tässä kiirehditään. Olemme uupuneita taistelemaan koulumme puolesta, mutta emme luovuta.
Valpperin koulun vanhempainyhdistyksen puolesta
Suvi Silmunen