Sii­ri Vuo­ren­pää

Tal­lil­le tul­les­sa jo­kai­nen ais­ti val­pas­tuu. Sil­mät ha­vait­se­vat pal­jon ker­ral­la. He­vo­set liik­ku­vat ul­ko­na tar­has­sa tai ovat omis­ta­jien huol­los­sa kar­si­nois­sa. Ne il­mai­se­vat tyy­ty­väi­syyt­tään ja pääs­tä­vät il­maan rie­muk­kai­ta ko­rah­duk­sia ja pä­ris­tyk­siä. Il­mas­sa on se­koi­tus hei­nän, he­vo­sen ja lan­nan tuok­sua. Tuok­su ei miel­ly­tä kaik­kia, mut­ta se on mo­nel­le nos­tal­gi­nen.

Naan­ta­li­lai­set kak­sos­ty­töt Soh­vi ja Sant­ra Rou­va­li as­te­le­vat reip­paas­ti pi­ha­tie­tä pit­kin he­vos­ten tar­haan, jos­ta he ha­ke­vat vuo­ro­tel­len Niis­kun ja Fa­bi­a­nin. He­vo­set ovat tä­pi­nöis­sään pääs­tes­sään si­säl­le, sil­lä ne tie­tä­vät, et­tä koh­ta saa ruo­kaa.

– Tal­lil­le tul­les­sa me lai­te­taan en­sim­mäi­sek­si he­vos­ten ruu­at val­miik­si, he ker­to­vat.

Niisku nappasi mukaansa evästä.

Siiri Vuorenpää

Kun he­vo­set on ha­et­tu si­säl­le, ty­töt ha­ke­vat he­vos­ten va­rus­teet: sa­tu­lan, suit­set ja he­vos­ten jal­ka­suo­jat. Sit­ten omat va­rus­teet, joi­hin kuu­lu­vat ky­pä­rä, saa­pik­kaat ja hans­kat.

Satulat odottavat ratsastajia.

Siiri Vuorenpää

Timantit koristelevat Fabianin ja Niiskun suitsia.

Siiri Vuorenpää

En­nen rat­sas­tus­ta he­vo­set har­ja­taan, ka­vi­ot puh­dis­te­taan ja sit­ten va­rus­te­taan.

Sohvi ja Fabian ovat valmiita ratsastamaan.

Siiri Vuorenpää

Ke­säi­sin on pal­jon hyön­tei­siä. Ne vai­vaat eten­kin Fa­bi­a­nia, joka vii­meis­tel­lään hyön­teis­kar­ko­tin­suih­keel­la. Niis­ku­kin saa oman osan­sa suih­kees­ta. Sit­ten rat­sas­ta­maan. He­vo­sil­la on vä­lil­lä ras­kaam­pia ja ke­vy­em­piä tree­ne­jä. Ne kes­tä­vät 45 mi­nuut­tia jo­kai­sel­l­la he­vo­sel­la. Jos päi­vän rat­sas­tus on ras­kaam­pi he­vo­sel­le se kyl­mä­tään eli jal­ko­ja kas­tel­laan kyl­mäl­lä ve­del­lä. Tämä edis­tää he­vo­sen pa­lau­tu­mis­ta ja eh­käis­tään mah­dol­lis­ta tur­vo­tus­ta.

Sohvi ja Santra lähdössä ratsastamaan.

Siiri Vuorenpää

Kun rat­sas­tus on lop­pu­nut, he pa­laa­vat ta­kai­sin tal­lil­le, jos­sa he­vo­set niin sa­no­tus­ti pu­re­taan.

– Se tar­koit­taa, et­tä va­rus­teet ote­taan pois nii­den pääl­tä, he nau­ra­vat hy­vän­tah­toi­ses­ti, kun jou­dun var­mis­ta­maan, mitä se tar­koit­taa.

Vih­doin he­vo­set saa­vat syö­dä.

Ty­töil­lä on täl­lä het­kel­lä vas­tuul­la nel­jä he­vos­ta. Kun en­sim­mäi­set he­vo­set ovat val­miit, sama pro­to­kol­la tois­tuu per­heen toi­sil­la he­vo­sil­la. Har­ras­tus vie ai­kan­sa, sil­lä ty­töt käy­vät tal­lil­la päi­vit­täin ja nel­jän he­vo­sen hoi­ta­mi­seen me­nee päi­väs­sä kol­mes­ta nel­jään tun­tia. Mo­nes­ti tyt­tö­jen äi­ti Pir­re Rou­va­li on mu­ka­na tal­lil­la ja aut­taa kol­man­te­na apu­kä­te­nä.

Sant­ran ja Soh­vin he­vos­har­ras­tus al­koi kuu­si­vuo­ti­aa­na, kun Pir­re toi hei­dät tal­lil­le. Pir­re on har­ras­ta­nut rat­sas­tus­ta koko elä­män­sä ja hä­nen kaut­taan ty­töt in­nos­tui­vat la­jis­ta. Ty­töt ker­to­vat ko­keil­leen­sa rat­sas­tuk­sen ohel­la pal­jon mui­ta­kin la­je­ja, mut­ta he­vos­har­ras­tus yk­sin­ker­tai­ses­ti va­li­koi­tui mui­den yli.

– Eläin­ten kans­sa te­ke­mi­nen tun­tui mie­lui­sim­mal­ta, Soh­vi ker­too.

Har­ras­tus­ta mo­lem­mil­la on ta­ka­na jo 10 vuot­ta, mut­ta he ovat ki­san­neet ta­voit­teel­li­ses­ti muu­ta­man vuo­den ajan. Sant­ra ki­saa es­te­rat­sas­tus­ta 100cm ja 110cm luo­kis­sa. Soh­vi ki­saa kou­lu­rat­sas­tuk­sen pa­ris­sa, ju­ni­o­rien ikä­luo­kas­sa kan­sal­li­sel­la ta­sol­la.

Soh­vin hie­non ko­ke­mus har­ras­tuk­sen pa­ris­sa on maa­jouk­ku­ee­seen va­ral­le pää­sy. Myös en­sim­mäi­set kan­sain­vä­li­set ki­sat ovat jää­neet on­nis­tu­nei­na mie­leen.

– Tänä vuon­na ha­lu­an pi­tää sa­maa ta­soa yl­lä, Soh­vi poh­tii.

Sant­ral­le tä­hä­nas­ti­nen hui­pen­nus oli ki­saa­mi­nen Hel­sin­ki In­ter­na­ti­o­nal Hor­ses­hows­sa, joka meni en­si­ker­rak­si hy­vin. Sant­ra toi­voo pää­se­vän­sä tä­nä­kin vuon­na pai­kal­le.

– Se ei ole var­ma, mut­ta ha­lu­an yrit­tää, Sant­ra sa­noo.

Kum­mat­kin ha­lu­a­vat pa­ran­taa tu­lok­sia ja ede­tä he­vos­ten eh­doil­la.

Sohvi ja Santra Rouvali takanaan Niisku.

Siiri Vuorenpää

Pa­laam­me vie­lä ny­ky­het­keen ja pu­hum­me, mi­ten kesä vai­kut­taa har­ras­tuk­seen. Ty­töt ker­to­vat, et­tä se ei vai­ku­ta sii­hen niin pal­jon kuin voi­si ku­vi­tel­la, mut­ta hie­man kui­ten­kin.

– Ke­säl­lä isoim­pa­na rie­sa­na ovat ötö­kät, he sa­no­vat.

Ul­ko­ti­lois­sa eli lai­tu­mel­la ja tar­has­sa he­vo­sia voi­daan suo­ja­ta hyön­teis­loi­mil­la. Rat­sas­ta­es­sa nii­hin suih­ku­te­taan hyön­teis­kar­ko­tin­suih­ket­ta.

Suo­men kesä on en­nal­ta ar­vaa­ma­ton, jos­kus läm­pö­ti­la ei vai­ku­ta ja jos­kus vai­kut­taa. He­vo­set re­a­goi­vat läm­pö­ti­laan eri ta­voil­la, mut­ta kuu­mus voi vai­kut­taa he­vo­sen ole­muk­seen.

– Ne voi­vat vai­kut­taa vä­sy­neil­tä ja le­vot­to­mil­ta, Sant­ra sa­noo.

Sik­si on tär­keä juot­taa he­vo­set hy­vin ja vii­len­tää nii­tä. Sant­ra ker­too huo­man­neen­sa, et­tä hel­teel­lä hän on rat­sas­tuk­sen jäl­keen to­del­la vä­sy­nyt vaik­ka ky­sees­sä oli­si­kin ai­van pe­rus­ta­soi­nen tree­ni. Myös rat­sas­ta­jan on­kin tär­keä juo­da pal­jon tree­nin ai­ka­na.

Ke­sä­kuu­kau­si­na myös he­vo­set lo­mai­le­vat. Lii­ku­tus on ke­vy­em­pää ja pa­lau­tu­mis­päi­vät kuu­lu­vat asi­aan. Sil­loin he­vo­set pää­se­vät ren­tou­tu­maan lai­tu­mel­le.