Erää­nä jou­lu­aat­toil­ta­na lah­jo­jen avaa­mi­sen jäl­keen ky­syin ohi­men­nen kes­kim­mäi­sel­tä lap­sel­ta­ni, mikä jou­lus­sa on pa­ras­ta. Pie­nel­lä kirk­kaal­la ää­nel­lään hän vas­ta­si het­ke­ä­kään em­pi­mät­tä: ”Muu­mi­tik­ka­ri!”

Muis­tan, kuin­ka vas­taus sai hy­myn nou­se­maan huu­lil­le­ni. Ruo­ka­kau­pas­ta os­tet­tu kah­dek­san gram­man ja kah­den­kym­me­nen sen­tin ar­voi­nen tik­ka­ri oli pie­nen lap­se­ni mie­les­tä jou­lun ko­ho­koh­ta. Lah­ja­pal­jou­den ja jou­lu­her­kuis­ta not­ku­van ruo­ka­pöy­dän kes­kel­lä se hal­vin ja vaa­ti­mat­to­min oli­kin suu­rin­ta.

Jou­lu on juh­la, jo­hon si­säl­tyy mo­nen­lai­sia odo­tuk­sia. Sii­hen liit­tyy vah­vo­ja muis­to­ja lap­suu­den jou­lu­jen tun­nel­mis­ta ja ih­mi­sis­tä, joi­den kans­sa olem­me sen ja­ka­neet. Yh­tä kaik­ki jou­lu voi ki­pe­äl­lä ta­val­la muis­tut­taa mei­tä myös niis­tä lä­hei­sis­tä, joi­den hau­doil­le viem­me jou­lu­na kynt­ti­lät. Yk­si­näi­sil­le tai eri ta­voin it­sen­sä ul­ko­puo­li­sek­si tun­te­vil­le jou­lu­nai­ka voi ol­la ah­dis­ta­va. Jou­lust­res­si­kin voi hel­pos­ti yl­lät­tää sii­vo­a­mi­sen, lah­jo­jen hank­ki­mi­sen, jou­lu­ko­ris­te­lun ja lei­po­mus­ten ris­ti­pai­nees­sa.

Lap­se­ni vas­taus Muu­mi­tik­ka­ris­ta jou­lun par­haim­pa­na asi­a­na si­säl­tää pal­jon sel­lais­ta vii­saut­ta, jos­ta ai­kui­sen­kin on syy­tä ot­taa opik­si. Jou­lus­sa ei ole poh­jim­mil­taan kyse sii­tä, on­ko kaik­ki vii­mei­sen pääl­le täy­del­lis­tä ja hi­ot­tua tai mil­lai­nen on oma elä­män­ti­lan­teem­me. Usein pie­nim­mät asi­at ovat isoim­pia.

Pie­nis­tä, vaa­ti­mat­to­mis­ta asi­ois­ta koos­tui myös en­sim­mäi­nen jou­lu. Tal­lin kät­köis­sä kai­ken kes­ke­ne­räi­syy­den kes­kel­lä syn­tyi pie­ni Jee­sus-lap­si, Va­pah­ta­ja. Tuo­reet van­hem­mat, nuo­ri Ma­ria ja Joo­sef, oli­vat huo­jen­tu­nei­ta sii­tä, et­tä kai­kes­ta sel­vit­tiin. Lap­si syn­tyi ter­vee­nä ja äi­ti­kin voi hy­vin, vaik­ka syn­ny­tys ta­pah­tui kau­ka­na ko­toa ka­ruis­sa puit­teis­sa eläin­ten kes­kel­lä il­man tut­tu­jen ih­mis­ten tur­vaa. Ju­ma­la las­keu­tui tai­vaas­ta maa­han ih­mis­ten luok­se haa­voit­tu­vas­sa, avut­to­mas­sa lap­ses­sa, jot­tei ih­mis­ten tar­vit­si­si ku­ro­tel­la Ju­ma­lan luo tai­vaa­seen.

Sei­mi kut­suu mei­tä tä­nä­kin jou­lu­na ih­met­te­le­mään en­sim­mäi­sen jou­lun sa­lai­suut­ta. Sei­men ää­rel­lä saa le­väh­tää juu­ri sel­lai­se­na kuin on. Siel­lä jo­kai­sel­la on oma paik­kan­sa Va­pah­ta­jan luo­na ra­kas­tet­tu­na ja ar­vok­kaa­na.

En­nen tu­le­vaa jou­lua pi­dän mie­les­sä­ni Muu­mi­tik­ka­rin ja en­sim­mäi­sen jou­lun. Eh­kä nii­den ajat­te­le­mi­nen sääs­tää mi­nut yli­mää­räi­sel­tä stres­sil­tä – sil­tä, et­ten yö­myö­hään saak­ka lä­käh­dy­tä it­se­ä­ni vä­syk­siin mo­pin­var­ren ja lant­tu­kuu­ti­oi­den kes­kel­lä, vaan osaan kes­kit­tyä olen­nai­seen. Tänä jou­lu­na ai­on an­taa ti­laa ai­dol­le läs­nä­o­lol­le. Nau­tin las­te­ni hy­mys­tä ja kes­ki­tyn hy­viin asi­oi­hin.

Otan myös ren­nos­ti sel­lai­set pie­net eri­mie­li­syy­det, joi­ta lap­si­per­heis­sä jou­lu­na syn­tyy, ku­ten man­te­li­ka­teu­den yh­tei­sen rii­si­puu­ro­kat­ti­lan ää­rel­lä. Ja toki va­rau­dun myös os­ta­maan muu­ta­man Muu­mi­tik­ka­rin.

Siu­nat­tua, ilois­ta ja va­loi­saa jou­lua!

Ai­no Sa­vo­lai­nen

Mas­kun seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra, kol­men lap­sen äi­ti