Vakka-Suomen musiikkiopiston soitinkimara on laaja. Vuodesta toiseen jousisoittimet ja piano ovat haluttuja valintoja. Klassinen kitara, sähkökitara, sähköbasso ja uudempana ukulele nostavat edelleen suosiotaan, mutta todellinen yllättäjä on laulu. Sitä tahtovat opiskella niin lapset kuin aikuisetkin.
– Laulun suosio on yllättänyt meidät kaikki, ja voi vain arvailla, mitä on tapahtunut. Onko telkkarin laulukilpailut vaikuttaneet tai ehkä äänilevyteollisuuden murros? Tekniikka on kehittynyt niin paljon, että kotistudioita on siellä sun täällä, rehtori Jussi Kauranen sanoo.
Musiikkiopisto on pystynyt vastaamaan hyvin kysyntään. Laululla on sitä paitsi puolensa lajissa, jota Kauranen kuvailee välineurheiluksi.
– Laulu on hyvä instrumentti, sillä se on koko ajan mukana.
Kauranen on ylpeä Vakka-Suomen kuntia palvelevan opiston monipuolisuudesta. Siitä halutaan pitää kiinni, vaikka pienenevät ikäluokat ja kilpailevat harrastusmahdollisuudet tuottavatkin omat haasteensa.
Jussi Kauranen uskoo, että musiikkiopisto pystyy pitämään opetuksen jatkossakin hyvin monipuolisena.
Saara Huovinen
Vakka-Suomen musiikkiopisto oli kasvusuunnassa viime vuoteen saakka ja pystyi neljänä vuonna perätysten nostamaan valtionosuustuntimääräänsä. Parhaimmillaan taiteen perusopetuksen oppilaita on ollut noin 300 vuonna 2019. Syventävien opintojen oppilaat ja muskarilaiset mukaan lukien määrä oli tuolloin 663.
Nyt sekä oppilasmäärä että toteutuneet tunnit ovat vähentyneet. Opistossa aloitettiin viime syksynä yt-neuvottelut, jotka ovat yhä käynnissä. Henkilöstön kanssa neuvotellaan muun muassa tehtävänkuvan muutoksista.
– Yt-neuvotteluilla on dramaattinen kaiku ja vahva leima. En halua vähätellä prosessia, mutta kyse on myös tehtävien uudelleenjärjestelystä. Edelleen meillä on aito halu tuottaa palveluita monipuolisesti ja laaja-alaisesti, Kauranen sanoo.
Yt-neuvotteluihin johtivat paitsi oppilasmäärän väheneminen, myös toteutuneiden tuntien väheneminen. Kaurasen mukaan kaikki oppilaat eivät syystä tai toisesta tule mukaan ryhmätunneille, ja se vaikuttaa valtionosuuksien perusteena olevan tuntimäärän toteutumiseen.
Valtionosuudet kattavat opiston kustannuksista noin 60 prosenttia ja kuntien osuus noin 30 prosenttia. Loput 10 prosenttia tulee oppilaspaikkamaksuista.
Opetusohjelmaan kuuluu oman instrumentin soittotuntien lisäksi yhteismusisoinnin ja musiikin hahmottamistaitojen opintoja, jotka kaikki sisältyvät oppilaspaikkamaksuun.
– Lähdemme siitä, että opiskelu on leimallisesti harrastustoimintaa, eikä ryhmätunneille voi pakottaa. Mutta eihän jääkiekkokaan ole pelkästään joukkueen kanssa pelaamista, vaan siihen kuuluu esimerkiksi voiman ja lihasmassan kehittämistä, ja baletin opiskeluun kuuluu myös tekniikkatunnit ja lihaskuntoharjoittelu. Osallistumisen into menee aaltosyklillä, ja haasteena on se, että monella on useita harrastuksia, Kauranen sanoo.
Aiemmin opiskelijoita koottiin hanakammin yhteismusisointitunneille suuremmiksi ryhmiksi. Esimerkiksi Uudessakaupungissa toimi vuosina 2015–2017 puhallinorkesteri, jossa oli noin 50 soittajaa koko alueelta.
– Nyt siitä ollaan menty takaisin päin. On nähty se arvo ja tarve, että jokainen oppilas voi opiskella omalla paikkakunnallaan. Pienryhmämusisoinnissa riittää kaksikin soittajaa, ja soittimet voivat olla oikeastaan mitä tahansa. Esimerkiksi huilu ja kitara sopivat hyvin yhteen. Opettajan ammattitaitoa on rakentaa tunnit niin, että jokainen saa niistä jotakin ja voi kehittyä omaa tahtiaan.
Kaurasen mukaan usein luullaan, että musiikkiopisto tähtää lasten koulutukseen kohti ammattimuusikon uraa.
– Sehän ei ole totta. Musiikilla on ihan kaikille suotuisat vaikutukset ajatteluun ja luovuuteen. Ydintehtävämme on monipuolinen musiikkikasvatus ja se, että oppilaat oppivat ymmärtämään ja rakastamaan musiikkia, hän sanoo.
Vakka-Suomen musiikkiopiston hallinnoinnista vastaa Laitilan kaupunki. Uudessakaupungissa edessä on uusia tuulia ensi vuonna, kun opisto pääsee muuttamaan monitoimijatalo Wintteriin.
– Olemme siitä innoissamme, sillä saamme käyttöömme asianmukaiset, tämän päivän tilat. Nykyisin olemme vähän hajallamme neljässä eri paikassa. Uusissa yhteiskäyttötiloissa musiikin erityisyys on otettu huomioon esimerkiksi äänieristyksessä ja akustiikassa.
Viljami Seikkula ja Aino Tättilä soittavat puhallinyhtyeessä, jota ohjaavat Jarkko Kokki ja Aleksi Putkinen (taustalla).
Saara Huovinen
Ryhmämusisoinnissa tärkeää on tarjota jokaiselle oppilaalle omalle tasolle sopivaa soitettavaa.
Varta vasten ryhmälle räätälöidyissä sovituksissa on jokaiselle jotakin.
Puhallinyhtye harjoittelee kerran viikossa
Keskiviikkoiltana musiikkiopiston aulaan Uudessakaupungissa kantautuu trumpetin, kornetin, vetopasuunan ja erilaisten lyömäsoitinten äänet. Taivassalolainen Viljami Seikkula soittaa kornettia, kalantilainen Aino Tättilä vetopasuunaa. Molemmilla on menossa kolmas vuosi musiikkiopistossa.
Heistä ja neljästä muusta oppilaasta muodostuu yhtye, jonka ikähaarukka on 11–56 -vuotta.
– Pyrimme antamaan jokaiselle oppilaalle soitettavaksi sellaista, mitä hän osaa. Yksi saksofonisti on pidemmällä, ja hänelle annetaan enemmän haastetta. Nuoremmille riittävät yksittäisiin ääniin liittyvät harjoitukset, opettaja Jarkko Kokki kertoo.
Toisena opettajana tunneilla toimii Aleksi Putkinen. Kun opettajia on kaksi, toinen voi tukea oppilaita soittamalla itse mukana.
Ohjelmistovalinta on yksi keskeinen asia, jolla nuoristakin soittajista koostuvan ryhmän soittointoa pidetään yllä.
– Soitamme paljon peli- ja elokuvamusiikkia. Tällä hetkellä meillä on työn alla Super Mario, johon olen tehnyt itse sovitukset tätä ryhmää varten, Kokki kertoo.
Esiintymiskokemusta ryhmälle on kertynyt tänä vuonna konsertista Crusellin näyttelytilassa. Seuraava etappi on esiintyä musiikkiopiston puhallinyhtyeiden kevätkonsertissa Laitilassa sunnuntaina 21.4.