Naan­ta­li­lai­nen Joel Var­ho on ta­tuo­i­tu mies. Oi­ke­as­taan vain toi­ses­sa kan­kus­sa, ta­ka­rei­des­sä ja kas­vois­sa oli­si vie­lä va­paa­ta ti­laa iho­ku­vi­oil­le.

– Tyk­kään ta­tuo­in­ti­ses­si­ois­ta, sil­lä ne ovat kuin te­ra­pi­aa. Li­säk­si alan am­mat­ti-ih­mi­se­nä pi­tää tie­tää, mil­tä ta­tuo­in­ti tun­tuu ke­hon eri osis­sa, Var­ho sa­noo.

Nou­si­ai­sis­ta reis­suun läh­te­neel­lä Var­hol­la on ol­lut pari vuot­ta ta­tuo­in­tiy­ri­tys Naan­ta­lin kes­kus­tas­sa. Ai­em­paa ko­ke­mus­ta on ker­ty­nyt pa­ris­ta suo­ma­lai­ses­ta fir­mas­ta sekä Un­ka­ris­ta ja Aust­ra­li­as­ta.

– Vuon­na 2014 läh­din ka­ve­rin kans­sa seik­kai­le­maan maa­il­mal­le. Tein Aust­ra­li­as­sa ra­ken­nus- ja ra­vin­to­la­hom­mia ja tats­kaa­mi­nen oli sii­nä si­vus­sa. Un­ka­ris­sa olin puo­li vuot­ta ja käyn siel­lä 4–8 ker­taa vuo­des­sa keik­ka­hom­mis­sa.

Ta­tuo­in­ti-in­nos­tus syn­tyi am­mat­ti­kou­lu­vuo­si­na, kun ka­ve­rit hom­ma­si­vat tar­vit­ta­vat lait­teet.

– Kun teim­me ta­tuo­in­te­ja toi­sil­lem­me, huo­ma­sin, et­tä osaan pa­rem­min kuin muut. Olen var­maan jo nuo­rem­pa­na ol­lut sitä miel­tä, et­tä ta­tuo­in­nit ovat siis­te­jä. Eri­lai­suus on miel­lyt­tä­nyt.

Oman yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­seen Var­ho pää­tyi puo­li­pak­ko­ti­lan­tees­sa.

– Kun tu­lin toi­sel­ta reis­sul­ta Aust­ra­li­as­ta, töi­tä ei ol­lut, jo­ten lai­toin pys­tyyn oman stu­di­on. Ta­tuo­in­nin piti säi­lyä har­ras­tuk­se­na, mut­ta nyt se on sekä har­ras­tus et­tä työ.

Var­ho sai yri­tys­toi­min­taan len­tä­vän star­tin, kun tu­tut asi­ak­kaat ai­em­mil­ta vuo­sil­ta seu­ra­si­vat mu­ka­na. Nyt töi­tä riit­tää niin, et­tä ti­laus­kir­ja on täyn­nä lop­pu­vuo­dek­si.

– Ot­tai­sin yh­den har­joit­te­li­jan ja yh­den omal­la toi­mi­ni­mel­lään työs­ken­te­le­vän työn­te­ki­jän, mut­ta ai­ka han­ka­la on löy­tää hy­viä työn­te­ki­jöi­tä.

Var­hon jat­ko­suun­ni­tel­mis­sa on stu­di­on pe­rus­ta­mi­nen esi­mer­kik­si Tur­kuun, Hel­sin­kiin, Tal­lin­naan tai Bu­da­pes­tiin.

Van­han eti­ke­tin mu­kaan ta­tuo­in­te­ja sai­si ot­taa nä­ky­väl­le pai­kal­le vas­ta sit­ten, kun muu­al­le ke­hoon ei enää mah­du. Tämä sään­tö on jo unoh­tu­nut.

– Joku ha­lu­aa pii­loon sel­lai­sen ta­tuo­in­nin, jo­hon liit­tyy muis­to­ja tai mui­ta sy­viä mer­ki­tyk­siä. Toi­nen saat­taa esi­tel­lä ta­tuo­in­te­ja, jot­ta näyt­täi­si mas­ku­lii­ni­sel­ta tai ko­vik­sel­ta. Ta­tuo­in­nit ovat yleis­ty­neet ja ih­mis­ten mie­li­pi­teet muut­tu­neet. En­nen ta­tuo­in­te­ja oli vain lin­na­kun­deil­la, me­ri­mie­hil­lä ja huo­ril­la, Var­ho to­te­aa.

Sii­tä sään­nös­tä Var­ho ha­lu­aa pi­tää kiin­ni, et­tei ta­tuo­in­tiin kir­ja­ta ra­kas­te­tun ni­meä.

– Se on kuin ki­rous. Jos ni­men lait­taa, niin suh­de päät­tyy eroon. Näin on käy­nyt joka ker­ta, kun olen pa­ris­kun­nal­le ni­met ta­tuo­i­nut.

Var­ho ar­vi­oi, et­tä 70 pro­sent­tia ta­tuo­in­ti­a­si­ak­kais­ta tie­tää ai­na­kin suun­nil­leen, mil­lai­sen ku­van ha­lu­aa.

– Sit­ten on nii­tä­kin, jot­ka ha­lu­a­vat vain jon­kin­lai­sen ta­tuo­in­nin. En­sin kan­nat­taa har­ki­ta, sil­lä ta­tuo­in­nin pois­ta­mi­nen on han­ka­laa ja kal­lis­ta.

Jos tai­de­te­os ihol­la al­kaa ka­dut­taa, niin pei­te­ku­va on yk­si rat­kai­su. Li­säk­si ku­vaa voi­daan häi­vyt­tää la­se­ril­la, him­men­tä­vil­lä voi­teil­la tai jopa iho­siir­rol­la.

Ke­hos­sa on muu­ta­mia paik­ko­ja, joi­hin Joel Var­ho ei mie­lel­lään ta­tuo­in­te­ja tee: esi­mer­kik­si kan­ta­pääs­tä ja jal­ka­pöy­dän ul­ko­syr­jäs­tä ku­vat hel­pos­ti ku­lu­vat. Var­hol­la on työs­sään mui­ta­kin pe­ri­aat­tei­ta.

– Jos joku pyy­tää ra­sis­ti­sia jut­tu­ja tai nat­si­ku­via, niin ei on­nis­tu. Li­säk­si asi­ak­kaan pi­tää ol­la täy­si-ikäi­nen, vaik­ka van­hem­mat an­tai­si­vat­kin nuo­rem­mal­le ta­tuo­in­ti­lu­van, Var­ho sa­noo.

Var­hon mu­kaan ih­mis­var­ta­lon osat re­a­goi­vat eri ta­val­la ta­tuo­in­ti­työ­hön.

– Kä­det ovat yleen­sä hel­pot, mut­ta nän­nien ja na­van vä­lil­lä on ki­vu­li­ain­ta. Li­säk­si ki­pu­kyn­nys vaih­te­lee. Ta­tuo­in­tiin pi­tää tul­la vat­sa täyn­nä, sil­lä keho voi pe­läs­tyä niin, et­tä ve­ren­so­ke­ri las­kee. Joil­le­kin tu­lee huo­no olo tai jopa taju voi läh­teä.

Var­hol­le on käy­nyt jos­kus niin, et­tä asi­a­kas te­kee uuk­ka­rin stu­di­on ovel­la tai aloi­tet­tu työ jää kes­ken. Tar­vit­ta­es­sa ta­tuo­in­ti voi­daan teh­dä myös puu­du­tuk­ses­sa, jos kipu tun­tuu lii­an il­ke­äl­tä.

Kun ke­sä­ke­leil­lä vaa­te­tus vä­he­nee, Var­ho on tot­tu­nut kuu­le­maan kom­ment­te­ja kro­pas­taan.

– Eten­kin kes­ki-ikäi­sil­lä äi­jil­lä tun­tuu ole­van sa­no­mis­ta.

Vesa Pent­ti­lä