Nou­si­ais­lai­nen Ali­sa Korp­pi­nen suo­rit­taa var­hais­kas­va­tu­so­pin­to­jen­sa lop­pu­suo­raa hie­man eri­koi­ses­sa pai­kas­sa: In­ti­an Mum­bais­sa.

– Ul­ko­mail­la työs­ken­te­ly on ai­na ol­lut haa­vee­na­ni. Olin kuul­lut mui­den opis­ke­li­joi­den vink­ke­jä In­ti­an työ­mah­dol­li­suuk­sis­ta var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­ja­na. Se he­rät­ti mie­len­kiin­to­ni, vaik­ka In­ti­aan läh­dös­tä tun­tui aluk­si vit­sil­tä, Korp­pi­nen sa­noo.

– In­tia tun­tui kau­kai­sel­ta ja eh­kä vä­hän pe­lot­ta­val­ta­kin pai­kal­ta. Se oli maa, jos­ta pu­hut­tiin usein häm­men­nyk­sel­lä ja jos­ta moni ei vält­tä­mät­tä edes haa­veil­lut mat­ka­koh­tee­na. Nyt olen kii­tol­li­nen sii­tä roh­keu­des­ta. Täs­tä on tul­lut unoh­tu­ma­ton ko­ke­mus, joka on avan­nut sil­mi­ä­ni maa­il­mal­le.

Korp­pi­sen mu­kaan har­joit­te­lu In­ti­as­sa on an­ta­nut pal­jon.

– Am­ma­til­li­nen kas­vu­ni on ol­lut hui­maa. In­ti­as­sa olen huo­man­nut, et­tä mi­nul­la on pal­jon tie­toa ja osaa­mis­ta alas­ta.

Korp­pi­nen on mu­ka­na var­hais­kas­va­tuk­sen kou­lu­tus­vien­tip­ro­jek­tis­sa.

– Suo­mes­sa on yri­tyk­siä, jot­ka myy­vät var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­maan pe­rus­tu­vaa ope­tus­suun­ni­tel­maa ul­ko­mail­le. Kou­lus­sa on In­ti­an ope­tus­suun­ni­tel­ma ja suo­ma­lai­seen ope­tuk­seen poh­jau­tu­va ope­tus­suun­ni­tel­ma käy­tös­sä. Näi­den kah­den maa­il­man yh­teen­so­vit­ta­mi­nen on haas­teel­lis­ta. Suu­rin osa työs­tä­ni liik­kui näi­den kah­den maa­il­man vä­lil­lä luo­vi­mi­ses­sa.

Korp­pi­nen ha­lu­aa vie­dä In­ti­aan aja­tuk­sia so­si­aa­lis­ten ja emo­ti­o­naa­lis­ten tai­to­jen tär­key­des­tä var­hais­kas­va­tuk­ses­sa..

– Kas­va­tus ei ole pel­käs­tään tie­don siir­tä­mis­tä. Ha­lu­an in­nos­taa kiin­nit­tä­mään huo­mi­o­ta noi­den mui­den tai­to­jen tu­ke­mi­seen var­hais­lap­suu­des­sa. Us­kon, et­tä kult­tuu­rien vä­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus voi ri­kas­tut­taa op­pi­mis­ta. Jo­kai­sel­la kult­tuu­ril­la ja yh­tei­söl­lä on jo­tain ar­vo­kas­ta an­net­ta­vaa. Ha­lu­an ol­la val­mis op­pi­maan ja omak­su­maan uu­sia nä­kö­kul­mia ja käy­tän­tö­jä.

Var­hais­kas­va­tuk­sen ti­lan­ne In­ti­as­sa ero­aa Ali­sa Korp­pi­sen mu­kaan mo­nil­la ta­voil­la Suo­mes­ta.

– Kas­va­tus- ja ope­tu­sa­la In­ti­as­sa on ää­rim­mäi­sen kil­pai­lul­li­nen. Kil­pai­lu työ­pai­kois­ta voi ol­la ko­vaa. In­ti­as­sa opet­ta­jil­ta ei vaa­di­ta sa­man­lais­ta kou­lu­tus­ta kuin Suo­mes­sa. Usein mi­ni­mi­vaa­ti­muk­se­na on 3–6 kuu­kau­den mit­tai­nen var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­jan kou­lu­tus. Tämä voi hei­jas­tua ope­tuk­sen laa­tuun, Korp­pi­nen to­te­aa.

In­ti­as­sa var­hais­kas­va­tus ei vält­tä­mät­tä ole jo­kai­sen lap­sen oi­keus.

– Kan­sain­vä­li­ses­tä kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä on suo­sit­tu vaih­to­eh­to mo­nil­le per­heil­le. Kai­kil­la ei ole va­raa lä­het­tää lap­si­aan kan­sain­vä­li­seen kou­luun, mikä voi vai­kut­taa las­ten tu­le­vai­suu­den mah­dol­li­suuk­siin.

Korp­pi­nen us­koo, et­tä kan­sain­vä­li­ses­tä ko­ke­muk­ses­ta on myö­hem­min hyö­tyä työ­u­ral­la.

– En­nen har­joit­te­lua en oli­si voi­nut ku­vi­tel­la­kaan, mi­ten pal­jon uut­ta ja ar­vo­kas­ta ko­ke­mus­ta voi­sin saa­da toi­ses­ta maas­ta ja kult­tuu­ris­ta. Kan­sain­vä­li­sen har­joit­te­lun myö­tä olen op­pi­nut nä­ke­mään var­hais­kas­va­tuk­sen haas­tei­ta ja mah­dol­li­suuk­sia mo­ni­puo­li­sem­min. Olen saa­nut uu­sia nä­kö­kul­mia ja ide­oi­ta omaan työ­hö­ni.

– Tämä kaik­ki on an­ta­nut it­se­luot­ta­mus­ta kul­kea omaa pol­ku­a­ni ja us­koa sii­hen, et­tä voin teh­dä mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä mis­sä ta­han­sa. En­nen ajat­te­lin mah­dol­li­sia työ­paik­ko­ja sii­tä nä­kö­kul­mas­ta, mi­hin mi­nul­la on tar­peek­si hyvä kor­ke­a­kou­lu­tus. Nyt ajat­te­len niin, mitä ha­lu­an teh­dä ja mi­ten pys­tyn pe­rus­te­le­maan oman pä­te­vyy­te­ni juu­ri sii­hen työ­hön.

Suo­ma­lai­sen var­hais­kas­va­tuk­sen ny­ky­ti­lan­ne he­rät­tää Ali­sa Korp­pi­ses­sa mo­nen­lai­sia aja­tuk­sia.

– Ar­vos­tan kor­ke­al­le Suo­men kor­ke­a­kou­lu­te­tun var­hais­kas­va­tuk­sen laa­tua ja sitä, et­tä var­hais­kas­va­tus­ta pi­de­tään tär­ke­ä­nä osa­na lap­sen ke­hi­tys­tä. Näen myös haas­tei­ta, jot­ka vai­kut­ta­vat alan ve­to­voi­maan ja työ­o­loi­hin. Olen huo­les­tu­nut ryh­mien koon kas­vus­ta ja hen­ki­lös­tön vaih­tu­vuu­des­ta päi­vä­ko­deis­sa. Suu­ri vaih­tu­vuus ja si­jais­käy­tän­nöt voi­vat vai­kut­taa lap­siin ja työ­yh­tei­sön toi­mi­vuu­teen ne­ga­tii­vi­ses­ti, Korp­pi­nen sa­noo.

– Mo­nil­le var­hais­kas­va­tuk­sen työn­te­ki­jöil­le työn kuor­mit­ta­vuus ja pie­ni palk­ka ei­vät tar­joa riit­tä­vää kan­nus­tin­ta py­syä alal­la pit­kä­ai­kai­ses­ti. Alan­vaih­to voi vai­kut­taa hou­kut­te­le­vam­mal­ta vaih­to­eh­dol­ta.

Korp­pi­sen ta­voit­tee­na on saa­da pro gradu -työ val­miik­si en­nen ke­sää.

– Ihan­ne­työ­ni oli­si var­hais­kas­va­tuk­sen asi­an­tun­ti­jan teh­tä­vä. Ha­lu­ai­sin työs­ken­nel­lä sel­lai­ses­sa roo­lis­sa, jos­sa voi­sin vai­kut­taa alan ke­hi­tyk­seen ja pa­ran­taa var­hais­kas­va­tuk­sen laa­tua. Jo nuo­re­na mi­nul­la oli halu teh­dä työ­tä, joka oli­si mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja joka sa­mal­la mah­dol­lis­tai­si vai­kut­ta­mi­sen tu­le­viin su­ku­pol­viin.

Vesa Pent­ti­lä