Vakan maskotti Hermanni luuli löytäneensä korkeimman paikan merkin.
Sari Honkasalo
Saarnavuori nykyisin helposti saavutettavissa
Sari Honkasalo
Erilaiset luontopolut ovat lisääntyneet kiitettävää vauhtia lähimatkailun kiinnostuksen kasvaessa. Jos on jo kolunnut kaikki viralliset retkikohteet, kannattaa ottaa esiin kartta ja tutkia olisiko lähistön metsissä jotakin kiinnostavaa.
Näissä pitää toki sitten muistaa, että liikutaan jokamiehenoikeuksia ja niihin liittyviä velvollisuuksia noudattaen.
Mynämäen peruskartassa huomion herättää Saarnavuori, tai oikeastaan niitä on kaksi: Iso Saarnavuori ja Pieni Saarnavuori.
Ison Saarnavuoren kohdalla on luku 99,5, eli korkealla ollaan merenpinnasta katsottuna.
Kun "vuorelle" menee Saarnavuorentien kautta, ei kuitenkaan tarvitse juurikaan kiivetä, eikä tiessäkään jyrkkää nousua ole.
Korkeudesta todistaa kuitenkin se, että kallion laelta näkee kauas.
Kun taivaanrantaa tiiraili Saarnavuorelta Turun suuntaan, oikeasta kohdata puiden välistä pilkisti rakennelma, jota piti katsoa kiikarilla tarkempaa.
Rakennelman muodot näyttivät erikoisilta, ja pienen googlailun jälkeen selvisikin, että Mynämäkeen asti näkyy Turun telakan Goliath -nosturi.
Se on otettu käyttöön kesällä 2018, ja ainakin tuolloin sitä mainostettiin Pohjoismaiden suurimpana. Eikä ihme että näkyy pitkälle, koska se on 120 metriä korkea.
Nostureiden oikealla puolella näkyi myös rakennus, jonka maallikkoretkeilijä tulkitsi olevan Raision tehtaat.
Kallion laelta löytynyt metallitappi näytti retkeilijän silmään korkeimman paikan merkiltä, mutta osoittautuikin olevan Maanmittauslaitoksen tasokiintopiste, niin sanottu korkopultti.
Turun telakan Goliath-nosturi piirtyy taivaanrantaan Mynämäen Saarnavuorelta katsottuna.
Sari Honkasalo
Saarnavuori on Mynämäen kunnan toiseksi korkein kohta, sillä korkein löytyy Kuhankuonon retkeilyreitistön alueelta Paltanvuorelta, joka on niukasti yli sadan metrin korkeudessa nykyiseen merenpintaan verrattuna.
Mistä ja milloin Saarnavuori on saanut nykyisen nimensä, ei liene varmaa tietoa. Kotimaisten kielten keskuksen nimistön erityisasiantuntija Helinä Uusitalo toteaa Ison ja Pienen saarnavuoren nimien esiintyvän peruskartoissa vuodesta 1952 lähtien, kun taas vanhoissa pitäjäkartoissa alueelta näyttää olevan vain asutusnimiä.
Nimiarkiston kokoelmissa kerrotaan Isosta Saarnavuoresta näin: "Korkea ja laaja mäki, korkean kallion juurella on kuulemma nähtävissä kivetystä. Lisäksi mäellä on suuret kivet, piispan saarnakivet. Ennen kun metsä on ollut huonompaa, mäeltä on kuulemma näkynyt Mynämäen kirkolle." (Keruutieto vuodelta 1992.)
– Piispan saarnakivistä ei ole kokoelmatietoa. Paikan nimeäminen on voinut tapahtua kummin päin vaan: joko kivet ovat antaneet aiheen isomman mäen nimeen, ja tämän mukaan sitten on nimetty pienempi mäki; tai sitten mäen nimi on vaikuttanut kivien nimeämiseen. Nimen asiatausta jää avoimeksi, jos muuta perimätietoa ei löydy, toteaa Helinä Uusitalo.
Saarna-alkuisia paikannimiä on peruskartassa enimmäkseen eteläisessä Suomessa, Nimiarkiston kokoelmissa vähän enemmän ja lähinnä Oulun alapuolella.
– Paljon on Saarnakiviä ja osa on Saarna(s)tuoli-alkuisia. Isoilla kivillä tai kivien luona on pappi tai muu ehkä uskonnollisen herätyksen saanut henkilö saarnannut tai siellä on ollut muuta kirkollista menoa, mahdollisesti jo isonvihan aikana ja jos kirkkoa ei ole vielä ollut. Saarnastuoli/tooli-nimissä viitataan usein paikan muotoon, Uusitalo kertoo.
Kallion laella on iso laakea kivi.
Sari Honkasalo
Siitäkään ei ole selvyyttä, olisiko nimi alkujaan voinut olla Saarnivuori, ja sittemmin muuntunut Saarnavuoreksi. Väinö Perälän Mynämäen historiakirjassa mainitaan Saarnivuoresta löytynyt rautarengas, ja viitteenä Suomen Museon bibliografia vuodelta 1910.
Saarnia alueella kasvaa, sillä Saarnavuoren kupeesta Viiaisten kantatilasta vuonna 1964 erotettu metsäpalsta nimettiin Saarnivuoreksi juuri puiden mukaan. Tapani Vapola kertoo, että metsäpalstalle kaivetun uimalammen rannalla on ollut luonnonvaraista saarnipuustoa.
– Saarnit ovat kyllä melkein kaikki hävinneet, mutta jokunen löytyy, Vapola kertoo.
Hän muistelee historiatietona kuulleensa, että Saarnavuoren nimi on saanut alkunsa siitä, kun pyhiinvaeltajamunkit ovat pitäneet siellä hengellisiä saarnatilaisuuksia, kun pyhiinvaeltajat ovat kulkeneet Yläneeltä Vahdolle Takkulan kylän kautta, jossa kulkee vanha tie Vapolan metsälohkon lävitse.
Kun Saarnavuorella Tapani Vapolan nuoruudessa oli kolmiomittaustorni ja puusto nykyistä matalampaa, hän muistelee, että tornista olisi näkynyt Turun tuomiokirkko, ja Uudenkaupungin suunnassa Kalannin Kuuanvuori, joka on hänen veljensä omistuksessa.
Juttua päivitetty 12.11. klo 14.40: Juttuun on lisätty kuva kolmiomittaustornista.
Helmi esiin piilosta?
Saarnavuoren alueen erikoisuutena on, että se oli Mynämäen kunnan sisällä oleva Mietoisten erillisalue, enklaavi, joita syntyi isojaon yhteydessä toimitetun metsämaiden jaon yhteydessä. Mietoisten kylien takamaita sijaitsi Mynämäessä runsaasti.
Siksi Saarnavuorenkin kohdalla kartassa lukee kylän nimenä Kaivattula, vaikka Kanta-Kaivattula sijaitsee Mietoisissa.
Liekö tässä syy siihen, ettei komeaa paikkaa ole koskaan hyödynnetty esimerkiksi Mynämäen nähtävyytenä: mynämäkeläiset eivät ole noteeranneet sitä, koska se on ollut virallisesti Mietoisten korkein kohta, eikä mietoislaisillakaan puolestaan ole ollut intressiä nostaa esiin paikkaa, joka sijaitsi kaukana Mynämäen uumenissa?
Nimestään huolimatta Saarnavuori ei kuulu Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreittiin. Näin päätti vuonna 1975 reittiä suunnitellut toimikunta. Pöytäkirjan mukaan se poisti reitin kohteista Ison Saarnavuoren, "koska se sijaitsi melko kaukana tiestä".
Saarnavuorella on joskus järjestetty suunnistuskisat, ja siellä on myös yksi Mynämäen alueella olevista geokätköistä.
Maastoon painuneet polut kertovat, että kävijöitä on, mutta useimmille paikka on piilossa oleva helmi.
Potentiaalia retkikohteeksi olisi, sillä kauas näkyvien maisemien lisäksi siellä on varsin kaunista maastoa. Ja Valpperintieltä erkaneva Saarnavuorentiekin siis nykyisin yltää vuoren huipun tasolle.
Sari Honkasalo